• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

Fashion Statement

Reetta | 24 vuotta | Norja

Muotiblogi, joka keskittyy asukuviin ja minimalistiseen skandi-tyyliin.


Blogi


OMAN TYYLIN UUDELLEEN MÄÄRITTÄMINEN




Puhuin jo sunnuntaina siitä, miten mun tyylistä on muotoutunut kesän aikana paljon tyttömäisempi kuin ennen. Laitoin tän muutoksen kesän piikkiin ja syyksi kirjoitin että kesällä oon innostunut käyttämään mekkoja niiden helppouden kuin myös huolettomuuden vuoksi. 

Mä oon määritellyt mun tyylin hyvin minimalistiseksi, normcoreksi, värittömäksi ja skandinaaviseksi. Ja oon ollut todella tyytyväinen näihin itselleni luomiin raamieihin. Oman tyylin määritteleminen ja löytäminen helpottaa elämää todella paljon. Asujen luominen vaatekaapista, jossa kaikki vaatteet mahtuu kutakuinkin näihin raameihin on todella helppoa. Kaikki toimii yhdessä ja rutiineihin on helppo uppoutua homogeenisen vaatekaapin kanssa. Shoppailukin on paljon helpompaa, sitä tulee ostaneeksi niitä samoja juttuja mitä jo omistaa ja mitkä 'mahtuu' oman tyylin määritelmien sisään. Hutiostoksia ei tule enää tehtyä niin paljon, koska sitä tietää mikä toimii ja mistä tykkää itsellä. Rakastan mun vaatekaappia just nyt. Se tuntuu ihan täydelliselle, sieltä ei puutu mitään, eikä siellä myöskään ole liikaa mitään. 

Rakastan edelleen minimalististä skandinaavista tyyliä, mutta oon huomannut että välillä tuntuu siltä että kaipaan enemmän. Jotain muuta, jotain mielenkiintoista, jotain enemmän mun tyyliin ja vaatekaappiin. Siksi varmaan yhtäkkiä oonkin ollut niin fiiliksissä hameista, mekoista, punaisesta ja ginghamista. Sitä vois helposti väittää, että nää nyt vois kuulua mun minimalistiseen, värittömään ja skandinaaviseen vaatekaappiin alunperinkin. Eikä nämä mun viimeaikojen asuvalinnat todellakaan ole olleet millään tavalla kovin rohkeita tai erilaisia mun entisistä asuista ja valinnoista. Veikkaan että te ette ole siellä ruudun toisella puolella edes miettineet tätä. 

Miettineet että mun asuissa olisi tapahtunut jotain muutosta. 

En mäkään oo tätä sen enempää miettinyt, sen lisäksi että oon todennut rakastuneen mekkoihin tänä vuonna. Ennen tätä hetkeä. Tajusin että mun asteikolla mä oon alkanut ottamaan jälleen vähän riskejä mun vaatekaapin suhteen. Ja tiedän, että nää ei ehkä vaikuta riskeiltä teille muille. Mutta mulle on epätyypillistä ostaa gingham-minihame, saatika slogan-teepaita punaisella tekstillä. 

Ennen mun nykyistä minimalististä tyyliä. mun tyyli oli ihan kaikkea mahdollista ja mieluusti myös mahdollisimman erikoisia statement vaatteita. Kirjoitin viime vuoden syyskuussa mun 'tyyli evoluutiosta' ja siitä on nähtävissä vähän tarkemmin mun tyyliä vuosien takaa! Kun olin vihdoinkin päässyt siihen pisteeseen että löysin oman tyylini, oman lookkini ja vaatteet mistä tykkään oikeasti, oli helppo karsia omasta vaatekaapista kaikki sen ulkopuolelle jäävä pois. Karsin pois niin värit kuin vähän erikoisemmat vaatekappaleet ja jäljelle mulla jäi farkkuja, puvunhousuja, villapaitoja ja valkoisia teepaitoja. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan tätä vaatekaappia ja se on mun vaatekaapin perusta edelleenkin. Kaiken sen tyylikokeilu-yliannostuksen jälkeen oli ihana pukeutua minimalistisesti ja luottaa hyvin yksinkertaisiin kokonaisuuksiin. 

Mutta nyt, mä taidan olla valmis vähän uudelle. Oon valmis mekoille, punaiselle-värille, gingham ruuduille ja vähän erikoisimmille ja mielenkiintoisimmille kokonaisuuksille. Villiä! Tai sitten, ei haha :'-----D . Ei tätä hyvällä tahdollakaan voi sanoa kovin hurjaksi tyyli muutokseksi. Voi olla että te ette nää tässä mitään muutosta, mutta musta itsestä tuntuu että jokin mun tyylissä on vähän muuttunut tänä vuonna. Viime vuonna en olisi varmasti halunnut mun vaatekaappiin punaista tai ruudullista minihametta. Nyt se tuntuu just sopivan rohkealle ja statementille mun vaatekaapissa. 

On ehkä aika määritellä mun tyyli uudelleen. Se vois olla minimalistinen, skandinaavinen, normcore ja vähän statement. Viihdyn niin hyvin mun vaatekaapin perusteissa, niissä farkuissa ja valkoisissa teepaidoissa, etten oikeastaan kaipaa sen suurempaa make overia. Kaipaan pieniä vähän erikoisempia vaatteita, vähän jotain show-stopper tyylistä. 

En usko että tätä asua olisi nähty mun päällä viime vuonna, mutta nyt se on mun tän hetken lemppariasu! Rakastan tätä mini-gingham hametta röyhelöllä ja ei oo jäänyt varmaan keneltäkään huomaamatta että tää emotional-teeppari on yksi mun käytetyimmistä.  



VINTAGE 2-PIECE


R-A-K-A-S-T-A-N tätä settiä! Täydellinen sininen väri, hurmaava pilkku-kangas ja tämä on kuin ommeltu minulle. Jotta saisin yläosan ilmeestä vähän päivitetymmän näköisen solmin sen edestä, tehden siitä enemmän cropatun ja keventäen tätä settiä. Tämä(kin) setti on äidin vaatekaapista ja vitsit, ihan super! (mähän sanoin että tää elokuu mennään täysin vintage/diy teemalla haha) Molemmat näistä osista toimii niin yhdessä kuin erikseenkin, tämä sininen midihame on just sellainen mitä oon kaivannut mun vaatekaappiin. Minimalistinen, mutta vähän tyttömäinen hame, joka näyttää hyvältä yhdistettynä teepaitaan ja lenkkareihin. 

Nyt on jo hetken mun Pinterest-fiidissä pyörineet rintojen alle solmitut yläosat, mistä sain inspiraation tämän yläosan käyttöön ottoon. Olin aluksi tän ekan kerran nähdessäni vähän sitä mieltä, ettei sen käytöstä tulisi mitään tai että ompelukonetta joutuisi käyttämään sen muokkaamiseen vähän enemmänkin. Kunnes keksin, että täähän on täydellinen yksilö solmimiseen! Ens kerralla yhdistän tän paidan ehdottomasti korkeavyötäröisten mom jeansien kanssa. En suostu vielä ajattelemaan yhtään syksyisempää pukeutumista. Oon kirjaimellisesti kieltänyt itseltäni pitkälahkeiset vaatteet, jos mittari näyttää enemmän kuin 17-astetta. 

Musta tuntuu että aina joka elokuu mä herään taas henkiin muodin suhteen kesän jälkeen. Heinäkuu on jotenkin ihan toivoton blogin suhteen, tuntuu että inspiraatiota pukeutumisen suhteen ei löydy mistään ja muukin blogimaailma vähän nukkuu kesäunta. Ja hyvä niin! Elokuu on omalla tavallansa ihanan raikas ja virkistävä. Jokin siinä loppukesän alussa inspiroi uudelleen ja saa näkemään oman kesävaatekaappinsa uudella tavalla. Ehkä se on se fakta, että tietää että näitä vaatteita ei nyt sitten hetkeen taas voi käyttää :'----D

Anyways, mitä mieltä te ootte tästä setistä!? Päivittääkö tän paidan solmiminen koko setin ilmeen 2010-luvulle, vai näyttääkö tää teidän silmään selkeesti vintage-löydölle?


PUNAINEN ON MUNKIN LEMPIVÄRI



Lisää 'isän vanhoista kauluspaidoista itse ommeltuja off-shoulder toppeja' -asukokonaisuuksia! Viime postauksien teema on kieltämättä ollut vintage/diy ja mun pohdintaa siitä miten kaikki on parempaa sillä tavalla. Toivottavasti vielä jaksatte tätä diy-elokuuta (sanokaa jos mun pitää puhua jostain muusta!). Jos mulla olisi ompelukone täällä Norjassa, alkaisin varmaan ompelemaan kaikki vaatteeni itse haha. Tämä off-shoulder paita on tehty samalla kaavalla kuin edellinenkin, mutta tähän ompelin hihat erikseen yläosaan kiinni. Tällöin paitaan syntyy se vaiktuelma että se pysyy pelkästään pyhällä hengellä ylhäällä, eikä se lepää kainaloiden päällä. En oo ihan varma, kummasta mallista tykkään enemmän. Siitä perinteisestä off-shoulder mallista vai tästä vähän myöhemmin tulleesta irtonaisesta-hiha mallista. Jos missasitte edellisen diy-aiheisen postauksen, niin kerrottakoon tässä vielä uudestaan, että ohjeet näihin off-shoulder toppeihin löytyy Millan Lack of Colour-blogista!


Koska punainen on munkin lempiväri tänä vuonna, oon tietenkin etsinyt jo tovin punavalko ruudullista tai raidallista yläosaa mun vaatekaappiin. Onneksi isällä oli sellainen. Vähän kyllä haaveilen vielä punavalkoraidallisesta kauluspaidasta ja jos voisin tekosyynä sen ostamiseen käyttään joko töitä tai opintojen alkamista, olisin ihan varmasti sellaisen jo ostanut! Rakastan raidallisia kauluspaitoja, sinivalkoraidallisia löytyy mun kaapista jo liian monta. Punainen näyttää superkivalle farkun kanssa, joten tällä kertaa yhdistin sen farkkuhameeseen ja loafereihin. Syksymmällä yhdistäisin tän off-shoulderin ehdottomasti suoriin farkkuihin ja herrainkenkiin.

Oon yrittänyt teho-käyttää kesävaatteita vielä kun ehtii  ennen ilmojen kylmenemistä. Joka elokuu ja syyskuu sama juttu! Elokuu on ehdottomasti mulle vielä kesäkuukausi ja kesävaatteiden käyttökuukausi. Tämä(kin) elokuu on ollut Oslossa tosi aurinkoinen ja lämmin ja jos muistelen viime syyskuuta, niin ei sekään hirveästi kylmempi ollut. Onneksi kesäisempiä alaosia pystyy käyttämään vielä paksumpien yläosien ja takkien kanssa pitkälle syksyyn, kun kesäisimmät mekot ja topit tuntuu vähän jäävän jo kaappiin. Kesämekot näyttää superkivalle mun mielestä yhdistettynä nahkatakkiin, joten ehkä täällä nähdään vielä sellainen look loppukesän aikana!


MITEN MUSTA TULI NÄIN TYTTÖMÄINEN PUKEUTUJA?


Tämä kesä on selvästi tuonut mun pukeutumisessa tyttömäisyyden esiin. Siinä missä mun talvi ja välikausi pukeutuminen on selkeästi erittäin minimalistista ja melkein androgyyniä, oon nyt tänä kesänä ihastunut kesämekkoihin ja röyhelöihin. Mun entinen klassinen kesälook farkkushortsit ja teepaita alkoikin tulla jo vähän itsellä korvista ulos haha. Nyt voin sitten taas syksyn tullen sonnustautua mun normaaliin uniformuun hyvällä mielellä. 

Tän kesän tyyli-esikuvana on toiminut ehdottomasti super ihana ja valloittava bloggaaja/tubettaja Olivia, tarkalleen ottaen hänen What Olivia did -blogi + Youtube kanava! Vaikka hän on vielä naisellisempi, värikkäämpi ja kokeilunhaluisempi tyyliltäni kuin minä, oon saanut super paljon inspiraatiota kesäpukeutumiseen häneltä. Häntä myös syytän siitä, että oon ollut näin addiktoitunut kesämekkoihin. Hän saa minkä tahansa mekon näyttämään huolettomalta ja viimeistellyltä samaan aikaan. Todellinen tän kesän Girl Crush! Mä seuraan enemmänkin hänen Youtube-kanavaa, hänen tyylivideot on ihanasti toteutettuja ja hänen persoonansa ihanan iloinen ja piristävä. Oispa munkin blogikuvat yhtä upeita kuin hänellä!

Häntä voidaan siis syyttää siitä, että mulla on ollut viime kuukauden melkein pakko mielteenä saada itselleni pilkullinen kesämekko. Ja mitä enemmän se henkii 50-lukua sen parempi. Tämä mun ihanan vaaleansininen ja puuvillasta valmistettu pilkkumekko on alelöytö h&m:stä. Ainoa jäljellä oleva koko oli 44, mikä ei mua kuitenkaan estänyt tätä ostamasta haha. Kotiin päästyä otin tätä vyötäröltä ja rintojen kohdalta sisään ompelukoneella ja tadaa, mekko on kuin mulle tehty. Kirjaimellisesti.

Viileämmällä säällä ajattelin pukea tänne alle teepaidan ja syksyllä tämä toimii myös hameena, kun yläosan päälle pukee villapaidan. Jottei tää asu nyt ois liian tyttömäinen valitsin jalkaan herrainkengät, mitkä tuo tälle kokonaisuudelle mun mielestä kivaa kontrastia. Laukuksi nappasin kotoa meidän viltti ja villasukka korin :'----D

ahh, vaikka tää mekko ei oo yhtään mua, rakastan sitä palavasti! Uskon että välillä on hyvä kokeilla jotain uutta ;--)

MIKSI MUSTA EI TULE KOSKAAN SUOSITTUA BLOGGAAJAA?



Kun aloitin bloggaamisen 2011, oli blogiskene aika eri mesta kuin se on nyt, mutta jo silloin oli selvää, että ne suosituimmat bloggaajat hyötyivät blogistaan huomattavasti. En voi väittää etten olisi unelmoinut suosiosta, menestyksestä ja mammonasta aloittaessani, vaikkei se tietenkään perimmäinen syy blogin aloittamiselle ollutkaan. Jos olisi ollut, niin tuskin tätä vieläkin näpyttelisin, kun sitä 'suosiota' ei ole näillä mailla näkynyt haha. Jokainen tietenkin määrittelee suosion omalla tavallansa, mutta tässä tekstissä viittaan tällä termillä siihen, että on Suomen mittakaavassa luetuimpia blogeja ja kykenee sitä myötä tekemään tätä ammatikseen. 

Näillä reunaehdoilla, ei mun blogia voi sanoa suosituksi ja sitä se tuskin koskaan tulee olemaankaan. Oon tehnyt sen päätöksen jo jonkin aikaa sitten, ettei mun blogista tule 'suosittua' blogia. Mikä on ehkä naurettavin päätös minkä sä voit bloggaajana tehdä. Miksi mä haluan tietoisesti ampua itseäni jalkaan?


Suomessa, jotta voi blogata ammatikseen, tulee blogin olla kaupallinen ja sen tulee sisältää yhteistöitä. Näistä bloggaaja saa palkkansa. Mä en halua kaupallistaa mun blogia siten, että voisin tienata tällä. Toteutan yhteistöitä jonkin verran ja sanon kyllä keisseille, jotka sopii tänne. Mutta mä en halua, että mun blogi rakentuu kaupallisuudelle, koska sitä mä haluan juurikin kyseinalaistaa mun teksteillä. En voi oikein advokoida ekologisuutta ja seuraavassa postuaksessa kehottaa ostamaan jotain. Tiedostan mun roolini mielipidevaikuttajana ja jos voin käyttää sitä 'hyvään', haluan niin tehdä.

Mä oon paljon onnellisempi siitä, että mun lukija inspiroituu miettimään omaa kuluttamistaan kuin siitä, että jonkun kamppiksen myötä saisin mahdollisimman monet ostamaan mun esittelemän tuotteen. 

Mä en myöskään ole tyyliltäni ja elämältäni tarpeeksi 'bloggaaja', että keräisin ympärilleni suuren seuraajamäärän. Tuntuu hassulta kirjoittaa tämä ylös, mutta tottahan se on. Mun tyyli ei ole siihen sopiva, en ole tarpeeksi rikas siihen, en jaksa rakentaa itselleni lifestyle blogiin sopivaa elämää tai lavastaa sitä kuviin, enkä myöskään ole tarpeeksi huomiota herättävä tai mielipiteitä sytyttävä saavuttaakseni suurta yleisöä :---D Ja hyvä niin. 



Perimmäinen syy teitenkin on se, etten mä halua olla suosittu bloggaaja tai blogata työkseni. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja kiitollinen mun nykyisistä seuraajista! Mun mielestä suuri lukijamäärä ei aina kerro kaikkea laadusta ja on paljo huippuhyviä blogeja 'pienillä' seuraajamäärillä. En väitä ettenkö joskus haaveile mun blogin kasvamisesta isoksi ja niistä eduista mitä mä sen myötä saisin itselleni, mutta se rajoittuu lähinnä siihen että toivoisin saavani ilmaisia matkoja haha.

En kaipaa 'ilmaisia' tuotteita, vaan mua on nimenomaan alkanut ahdistamaan se tavaramäärä. Seuraan youtubessa muutamia suosittuja henkilöitä ja sen tavaramäärän näkeminen mitä he omistavat/saavat lähinnä ahdistaa mua. Ajattelen että onneksi mulla ei oo edes mahdollisuutta tuohon :---D

En voi tietenkään väittää että mun blogilla olisi edes aineksia suosituksi blogiksi, koska niin ei varmaan todellisuudessa ole. En pysty millään kilpailemaan kuvien laadulla tai tekstien omaperäisyydellä. Sekin on ihan ookoo. Mulle riittää se, että mä olen itse tyytyväinen mun blogin 'laatuun'. Ja mä olen! Tää on just mun näköinen nurkkaus internetissä. 

30-VUOTTA VANHAT SHORTSIT



Etsin koko kesän ruudullisia rentoja shortseja, kunnes muistin että äidillä on juuri sellaiset ollut nuoruudessaan. 

Etsin koko kesän sitä täydellistä korilaukkua, kunnes löysin sen äidin varastosta sattumalta.

Etsin koko kesän rentoa silkkihuivia jonka voi kietaista kaulaan tai laukun kahvaan, kunnes muistin että sain mummolta teininä kauniin silkkihuivin. 



Miksi musta tuntuu että ne parhaat jutut löytyy aina vintagena tai äidin kaapista? :---D Oon puhunut tästä täällä blogissa jo monta monta kertaa ja viimeaikoina tosi useasti, mutta tää asia on mulle tärkeä ja lähellä sydäntä. Muistan että jo teininä olin super-innoissani äidin vanhoista vaatteista ja oon ikuisesti kiitollinen siitä, että hän on niitä oikeasti säilyttänyt. Mietin niitä läpikäydessäni, että mun ollessa 'aikuinen' mulla ei taida olla mitään vaatteita samalla tavalla säästössä. Niin ahkerasti oon käyttämättä jääneet vaatteet myynyt tai lahjoittanut eteenpäin. Toisaalta pidän siitä, ettei nurkissa pyöri vaatevarastoja, mutta toisaalta mietin että oisko jotain pitänyt säästää. 

Uskon että mun tyyli on muotoutunut nyt uomiinsa, mikä vähentää vaatteiden vaihtuvuutta huomattavasti ja mahdollistaa sen, että vaatteita voi pitää kierrossa, sen sijaan että niitä lahjottaisi suoraan eteenpäin. Kaikesta ei tarvitse luopua. Ehkei niitä teini-iän naurettavimpia tyylikokeiluja tarvitse säästää, vaan ehkä parempi on säästää klassisempia vaatteita ja kauniimpia mekkoja, joita voi oikeasti käyttää vielä vaikka 20-30 vuoden kuluttua. (ainakin jos laatu niissä kestää)



Tämä mun asu on täysin inspiroitunut tästä IG kuvastaMuistan kuinka lapsena käytin spagettiolkain trikootoppeja ja en ole ajatellut että niitä kaipaisin takaisin mun asuihin. Jotenkin tän asun yksinkertaisuus ja eleettömyys iskee muhun. Samaan aikaan todella klassinen kokonaisuus ja tässä hetkessä myös trendikäs. Voisin kuvitella että tää kokonaisuus olisi ollut jollain tyylikkäällä leidillä päällä joskus 50-luvulla tai sitten nyt 2017 mun päällä. Rakastan sitä ajatusta että nämä shortsit näyttää hyvältä just nyt, mutta ne on näyttäneet hyvältä myös 80-luvulla jo ennen mun syntymää. 

Haluan että mun vaatteet, nykyiset ja tulevat, on tälläisiä. Että niitä voi käyttää kolmenkymmenen vuoden päästä ja kukaan ei osaa aavistaa ettei ne oo just ostetut. 

NORJA ROADTRIP KUVAPÄIVÄKIRJA JA MATKAVIDEO


Kerroinkin että tänä kesänä tuli kaksi Norja roadtrippiä ajettua, joista toisen ja jälkimmäisen kuvat ja video(!) on tässä! Tämä toinen reissu meni akselilla Oslo-Lillehammer-Stranda-Ålesund ja takaisin Osloon. Jos tältä reissulta jotain muistan, niin perinteisen Norjalaisen kesäsään, ostin elämäni kalleimman villapaidan, bongailin lampaita ja norjan vuononhevosia tienposkilta, haikattiin 800metriin ja Ålesundin vierailu.

Alla travel vlogi, as usual. Mun kanavan voi Youtubessa tilata täältä!






Mua ei oikeastaan haitannut se, että vietin tämän roadtripin melkein kokonaan sadetakissa ja villapaidassa. Tai no se sade vähän ärsytti, mutta villapaidat ei haha. Jotenkin sen paahteisen Pariisin jälkeen oon ollut ihan onnellisena näistä viileämmistä kesäsäistä. 

ÖÖ kuinka suloisia nää lampaat on?


Geiranger fjord ja tyypillinen sää siellä
edellinen norjalais-villapaita
tyypillinen kesä Norjassa haha
Geiranger

Ostin Norjalaisen villapaidan!!! Tästä tulee mun sukuaarre ja lemppari paita. Oston jälkeen pidin tätä melkein yölläkin päällä, niin paljon tätä rakastan haha. Tää oli puoleen hintaan, mutta vieläkin siinä 100€ paikkeilla. Ihan hullua. Hullua oli myös se, kuinka paljon mä tän ostamista pohdin. Ihan super paljon. Onhan tää nyt naurettavan kallis, mutta noh. On tää sen arvoinenkin. 

Saatoin olla aika materialismi-onnellinen sen jälkeen. 

villapaita onnellisuus
haikkaus!

Ylös kiivetessä tuhottoman kuuma ja huipulla tuhottoman kylmä ja tuulinen haha. Onneksi mukana oli tietenkin mun norjalais-villapaita. Oon myös vähän hullaantunut haikkaus ja ulkoiluvaatteista. Voisin ostaa niitä mieluummin kuin normi-fashion vaatteita! (musta on tullut norjalainen)

Aika idyllistä tuolla huipulla. 


saisko tälläisen itselle?? Ei nää harmikseni ollut yhtä ystävällisiä kuin Islannissa haha

Ålesund!!
hassua olla normaaleissa vaatteissa hah


Voispa näitä roadtrippejä tehdä kerran kuukausessa. Joka hetki rakastun yhä enemmän ja enemmän Norjaan ja huomaan että haaveilen siitä, että voisi asua jonkun aikaa vähän jossain syrjemmässä kuin Oslossa. 

Parasta meidän reissussa taisi olla meidän haikkaus Strandassa ja tietty poikaystävän kanssa reissaaminen. Musta alkaa kuoriutua tosiaankin vähän norjalainen tai suomalainen joka tykkää haikkaamisesta. Ennen en osannut arvostaa sitä ollenkaan ja se tuntui enemmänkin ajan tuhlaukselle haha. Onneksi vielä on paljon nähtävää. 

Ja onneksi vielä on aikaa.
Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates