• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

Fashion Statement

Reetta | 24 vuotta | Norja

Muotiblogi, joka keskittyy asukuviin ja minimalistiseen skandi-tyyliin.


Blogi


MIKSI MUSTA EI TULE KOSKAAN SUOSITTUA BLOGGAAJAA?



Kun aloitin bloggaamisen 2011, oli blogiskene aika eri mesta kuin se on nyt, mutta jo silloin oli selvää, että ne suosituimmat bloggaajat hyötyivät blogistaan huomattavasti. En voi väittää etten olisi unelmoinut suosiosta, menestyksestä ja mammonasta aloittaessani, vaikkei se tietenkään perimmäinen syy blogin aloittamiselle ollutkaan. Jos olisi ollut, niin tuskin tätä vieläkin näpyttelisin, kun sitä 'suosiota' ei ole näillä mailla näkynyt haha. Jokainen tietenkin määrittelee suosion omalla tavallansa, mutta tässä tekstissä viittaan tällä termillä siihen, että on Suomen mittakaavassa luetuimpia blogeja ja kykenee sitä myötä tekemään tätä ammatikseen. 

Näillä reunaehdoilla, ei mun blogia voi sanoa suosituksi ja sitä se tuskin koskaan tulee olemaankaan. Oon tehnyt sen päätöksen jo jonkin aikaa sitten, ettei mun blogista tule 'suosittua' blogia. Mikä on ehkä naurettavin päätös minkä sä voit bloggaajana tehdä. Miksi mä haluan tietoisesti ampua itseäni jalkaan?


Suomessa, jotta voi blogata ammatikseen, tulee blogin olla kaupallinen ja sen tulee sisältää yhteistöitä. Näistä bloggaaja saa palkkansa. Mä en halua kaupallistaa mun blogia siten, että voisin tienata tällä. Toteutan yhteistöitä jonkin verran ja sanon kyllä keisseille, jotka sopii tänne. Mutta mä en halua, että mun blogi rakentuu kaupallisuudelle, koska sitä mä haluan juurikin kyseinalaistaa mun teksteillä. En voi oikein advokoida ekologisuutta ja seuraavassa postuaksessa kehottaa ostamaan jotain. Tiedostan mun roolini mielipidevaikuttajana ja jos voin käyttää sitä 'hyvään', haluan niin tehdä.

Mä oon paljon onnellisempi siitä, että mun lukija inspiroituu miettimään omaa kuluttamistaan kuin siitä, että jonkun kamppiksen myötä saisin mahdollisimman monet ostamaan mun esittelemän tuotteen. 

Mä en myöskään ole tyyliltäni ja elämältäni tarpeeksi 'bloggaaja', että keräisin ympärilleni suuren seuraajamäärän. Tuntuu hassulta kirjoittaa tämä ylös, mutta tottahan se on. Mun tyyli ei ole siihen sopiva, en ole tarpeeksi rikas siihen, en jaksa rakentaa itselleni lifestyle blogiin sopivaa elämää tai lavastaa sitä kuviin, enkä myöskään ole tarpeeksi huomiota herättävä tai mielipiteitä sytyttävä saavuttaakseni suurta yleisöä :---D Ja hyvä niin. 



Perimmäinen syy teitenkin on se, etten mä halua olla suosittu bloggaaja tai blogata työkseni. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja kiitollinen mun nykyisistä seuraajista! Mun mielestä suuri lukijamäärä ei aina kerro kaikkea laadusta ja on paljo huippuhyviä blogeja 'pienillä' seuraajamäärillä. En väitä ettenkö joskus haaveile mun blogin kasvamisesta isoksi ja niistä eduista mitä mä sen myötä saisin itselleni, mutta se rajoittuu lähinnä siihen että toivoisin saavani ilmaisia matkoja haha.

En kaipaa 'ilmaisia' tuotteita, vaan mua on nimenomaan alkanut ahdistamaan se tavaramäärä. Seuraan youtubessa muutamia suosittuja henkilöitä ja sen tavaramäärän näkeminen mitä he omistavat/saavat lähinnä ahdistaa mua. Ajattelen että onneksi mulla ei oo edes mahdollisuutta tuohon :---D

En voi tietenkään väittää että mun blogilla olisi edes aineksia suosituksi blogiksi, koska niin ei varmaan todellisuudessa ole. En pysty millään kilpailemaan kuvien laadulla tai tekstien omaperäisyydellä. Sekin on ihan ookoo. Mulle riittää se, että mä olen itse tyytyväinen mun blogin 'laatuun'. Ja mä olen! Tää on just mun näköinen nurkkaus internetissä. 

30-VUOTTA VANHAT SHORTSIT



Etsin koko kesän ruudullisia rentoja shortseja, kunnes muistin että äidillä on juuri sellaiset ollut nuoruudessaan. 

Etsin koko kesän sitä täydellistä korilaukkua, kunnes löysin sen äidin varastosta sattumalta.

Etsin koko kesän rentoa silkkihuivia jonka voi kietaista kaulaan tai laukun kahvaan, kunnes muistin että sain mummolta teininä kauniin silkkihuivin. 



Miksi musta tuntuu että ne parhaat jutut löytyy aina vintagena tai äidin kaapista? :---D Oon puhunut tästä täällä blogissa jo monta monta kertaa ja viimeaikoina tosi useasti, mutta tää asia on mulle tärkeä ja lähellä sydäntä. Muistan että jo teininä olin super-innoissani äidin vanhoista vaatteista ja oon ikuisesti kiitollinen siitä, että hän on niitä oikeasti säilyttänyt. Mietin niitä läpikäydessäni, että mun ollessa 'aikuinen' mulla ei taida olla mitään vaatteita samalla tavalla säästössä. Niin ahkerasti oon käyttämättä jääneet vaatteet myynyt tai lahjoittanut eteenpäin. Toisaalta pidän siitä, ettei nurkissa pyöri vaatevarastoja, mutta toisaalta mietin että oisko jotain pitänyt säästää. 

Uskon että mun tyyli on muotoutunut nyt uomiinsa, mikä vähentää vaatteiden vaihtuvuutta huomattavasti ja mahdollistaa sen, että vaatteita voi pitää kierrossa, sen sijaan että niitä lahjottaisi suoraan eteenpäin. Kaikesta ei tarvitse luopua. Ehkei niitä teini-iän naurettavimpia tyylikokeiluja tarvitse säästää, vaan ehkä parempi on säästää klassisempia vaatteita ja kauniimpia mekkoja, joita voi oikeasti käyttää vielä vaikka 20-30 vuoden kuluttua. (ainakin jos laatu niissä kestää)



Tämä mun asu on täysin inspiroitunut tästä IG kuvastaMuistan kuinka lapsena käytin spagettiolkain trikootoppeja ja en ole ajatellut että niitä kaipaisin takaisin mun asuihin. Jotenkin tän asun yksinkertaisuus ja eleettömyys iskee muhun. Samaan aikaan todella klassinen kokonaisuus ja tässä hetkessä myös trendikäs. Voisin kuvitella että tää kokonaisuus olisi ollut jollain tyylikkäällä leidillä päällä joskus 50-luvulla tai sitten nyt 2017 mun päällä. Rakastan sitä ajatusta että nämä shortsit näyttää hyvältä just nyt, mutta ne on näyttäneet hyvältä myös 80-luvulla jo ennen mun syntymää. 

Haluan että mun vaatteet, nykyiset ja tulevat, on tälläisiä. Että niitä voi käyttää kolmenkymmenen vuoden päästä ja kukaan ei osaa aavistaa ettei ne oo just ostetut. 

NORJA ROADTRIP KUVAPÄIVÄKIRJA JA MATKAVIDEO


Kerroinkin että tänä kesänä tuli kaksi Norja roadtrippiä ajettua, joista toisen ja jälkimmäisen kuvat ja video(!) on tässä! Tämä toinen reissu meni akselilla Oslo-Lillehammer-Stranda-Ålesund ja takaisin Osloon. Jos tältä reissulta jotain muistan, niin perinteisen Norjalaisen kesäsään, ostin elämäni kalleimman villapaidan, bongailin lampaita ja norjan vuononhevosia tienposkilta, haikattiin 800metriin ja Ålesundin vierailu.

Alla travel vlogi, as usual. Mun kanavan voi Youtubessa tilata täältä!






Mua ei oikeastaan haitannut se, että vietin tämän roadtripin melkein kokonaan sadetakissa ja villapaidassa. Tai no se sade vähän ärsytti, mutta villapaidat ei haha. Jotenkin sen paahteisen Pariisin jälkeen oon ollut ihan onnellisena näistä viileämmistä kesäsäistä. 

ÖÖ kuinka suloisia nää lampaat on?


Geiranger fjord ja tyypillinen sää siellä
edellinen norjalais-villapaita
tyypillinen kesä Norjassa haha
Geiranger

Ostin Norjalaisen villapaidan!!! Tästä tulee mun sukuaarre ja lemppari paita. Oston jälkeen pidin tätä melkein yölläkin päällä, niin paljon tätä rakastan haha. Tää oli puoleen hintaan, mutta vieläkin siinä 100€ paikkeilla. Ihan hullua. Hullua oli myös se, kuinka paljon mä tän ostamista pohdin. Ihan super paljon. Onhan tää nyt naurettavan kallis, mutta noh. On tää sen arvoinenkin. 

Saatoin olla aika materialismi-onnellinen sen jälkeen. 

villapaita onnellisuus
haikkaus!

Ylös kiivetessä tuhottoman kuuma ja huipulla tuhottoman kylmä ja tuulinen haha. Onneksi mukana oli tietenkin mun norjalais-villapaita. Oon myös vähän hullaantunut haikkaus ja ulkoiluvaatteista. Voisin ostaa niitä mieluummin kuin normi-fashion vaatteita! (musta on tullut norjalainen)

Aika idyllistä tuolla huipulla. 


saisko tälläisen itselle?? Ei nää harmikseni ollut yhtä ystävällisiä kuin Islannissa haha

Ålesund!!
hassua olla normaaleissa vaatteissa hah


Voispa näitä roadtrippejä tehdä kerran kuukausessa. Joka hetki rakastun yhä enemmän ja enemmän Norjaan ja huomaan että haaveilen siitä, että voisi asua jonkun aikaa vähän jossain syrjemmässä kuin Oslossa. 

Parasta meidän reissussa taisi olla meidän haikkaus Strandassa ja tietty poikaystävän kanssa reissaaminen. Musta alkaa kuoriutua tosiaankin vähän norjalainen tai suomalainen joka tykkää haikkaamisesta. Ennen en osannut arvostaa sitä ollenkaan ja se tuntui enemmänkin ajan tuhlaukselle haha. Onneksi vielä on paljon nähtävää. 

Ja onneksi vielä on aikaa.

3 TAPAA YHDISTELLÄ CULOTTES-HOUSUT

Kolme tapaa yhdistää jokin vaatekappale-sarja jatkuu! Tällä kertaa aiheena on Culottes-housut, eli ne vajaamittaiset pöksyt, jotka joko tekee sun jaloista tosi lyhyen näköiset tai sitten ne liehuu tuulessa luoden illuusion kapeista ja pitkistä sääristä. En jaksa miettiä sitä, että lyhentääkö nyt tää vaatekappale mua, lyhyitä tässä ollaan jo muutenkin :--D 

Rakastan culottes-housuja! Ne sopii niin kevääseen, kesään kuin syksyynkin ja toimii ihan kaiken kanssa. Mun kaapisssa on puhdasverisiä Culottes-housuja nämä kaksi näissäkin kuvissa esiintyvät. Raidalliset ja perinteiset mustat. Sen lisäksi löytyy muita vajaamittaisia housuja parit lisää. 



t-shirt + culottes
Helpoin yhdistelmä on ehdottomasti teepaita. Simppeliä mutta toimii ja tämä on varmasti se mun käytetyin kombo. Kengiksi käy ihan mitkä tahansa nilkkapituiset, nilkkurit tuntuu vähän katkaisevan linjaa liiaksi, joten sen vuoksi pysyttelen avokkaissa tai tennareissa näiden housujen kanssa. 


crop top + culottes
Korkea vyötärö sallii mun mielestä sen, että crop topit näyttääkin sivistyneille ja kivoille. Musta on tullut selkeästi liian vanha pitämään crop toppeja millään muulla tapaa hah. Culottes housut ja suloinen cropattu yläosa luo väkisinkin pariisitar-fiiliksiä ja toimii juhlavammissakin tilaisuuksissa!


button up + culottes

Culottes-housut on mitä parhaimpia myös töihin! Tällöin yläosana toimii tuttu kauluspaita, jonka voi asetella kokonaan housujen sisälle tai vain toisen puoliskon, tai kuten tässä kuvassa huolettomasti sivusta. Mun mielestä loose-on-loose asut toimii ihan yhtä lailla kuin loose+tight kokonaisuudet. Tykkään miten minimalistinen ja skandimainen tämä kauluspaita-asu on. 


Mikä on sun suosikkitapa yhdistää culottesit?

SUPERONNELLINEN JA KAUHUISSAAN


Välillä tuntuu että mussa on kaksi täysin vastakkaista puolta. Oon nyt samaan aikaan superonnellinen ja iloinen, eikä mun elämä vois olla mielestäni yhtään parempaa. Mutta samaan aikaan oon kauhuissani tulevaisuudesta ja erittäin stressaantunut gradun kirjoittamisesta ja rahojen riittämättömyydestä. Saatan toisinaan hymyillä ja nauraa ääneen kun oon niin onnellinen ja toisinaan panikoin ja pidättelen kyyneleitä kun stressaa niin vietävästi. Tuntuu että mun elämä on niin täydellinen mutta samaan aikaan ihan kamala.

En oikein tiedä miten päin olla. Niinä hetkinä kun oon onnellinen, välillä koen syyllisyyttä siitä etten stressaa. Mä oon vähän stressaaja luonne, mutta samaan aikaan myös vähän laiska. En oo suoraansanottuna jaksanut laittaa niin paljoa eforttia gradun eteen että voisin olla vähän rauhallisimmin mielin. Ja se jos joku vasta stressaakin haha. Syyllistän itseäni kovasti siitä, että miksi oon ollut niin onnellinen ja tehnyt kivoja juttuja, kun ois pitänyt olla stressaamassa. 

Eihän tässä oo mitään järkeä. Mä oon pahimmillani silloin kun en voi tehdä paljon mitään asioiden eteen ja jään limbotilaan odottelemaan vastauksia ja lopputuloksia. Pahimillaan oon sitä mieltä että mä oon suurin epäonnistuja tässä universumissa ja mistään ei tule tulemaan mitään. Tunnen syyllisyyttä ihan kaikesta mitä en oo tehnyt, vaikka ne asiat mitkä oon tehnyt niiden toisten asioiden sijaan on ollut ihania ja omalla tavallaan varmaan tärkeämpiä.

Ei oo helppoa tämä elämä. 

Parhaimmillani mä oon super ahkera ja tehokas, mutta kun putoan siitä omasta kelkastani pois, muutun täysin itseni vastakohdaksi. Näinä hetkinä laskujenkin maksaminen tai kaupassa käynti tuntuu ihan ylitsepääsemättömälle. Just nyt mun pitäisi kavuta takaisin siihen kelkkaani ja get shit done. Jos sitä joka päivä tekisi edes vähän jotain. Hetken veisi asioita eteenpäin, tekisi gradua tai muuta hyödyllistä, niin ehkä sitä seuraavana päivänä se tulisi helpommin suoritettua ja ehkä jopa tulisi tehtyä enemmän. En oo koskaan tuntenut itseäni näin tahmeaksi.

Näiden kuvien otto hetkellä olin superonnellinen. Vaikka oon meri-ihmisiä, mä taidan nyt ymmärtää miksi ihmiset rakastaa järviä. Täällä oli hyvä olla. 





Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates