• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

About me

Reetta / 23 years old / Norway

Fashion Blogger. Coffee lover. World citizen.


Deepak Bhagya

Blog


5 + 1 FASHION AND LIFESTYLE BOOKS


Olen aina rakastanut lukemista. Oon ahminut niin dekkareita kuin fantasiakirjallisuutta sydämeni kyllyydestä, mutta nyt viimeaikoina olen kaivannut kevyempää lukemista. Sellaista minkä voi lukea joko kokonaan yhdellä istumalla tai sitten täysin summittaisissa pätkissä eri päivinä. Oon ehkä vähän turhankin innolla ostanut Lifestyle- ja fashionkirjallisuutta, mutta voin sanoa että olen ainakin nauttinut jokaisen kirjan jokaisesta sanasta sataprosenttisesti. 

 


Lifestylekirjallisuus on viimeaikoina kokenut mun mielestä aikamoisen nosteen ja bloggarit, vloggarit sun muut vaikuttajat ovat kasvattaneet jalansijaansa kirjamarkkinoilla kirjailijoina. Joskus se toimii joskus taas ei. Mikään näistä kirjoista ei nyt oo elämää mullistavaa "laatu"kirjallisuutta, mutta sitäkin viihdyttävämpää ja helpompaa luettavaa. Mutta sen kummemmitta puheitta, tässä mun viisi lemppari kirjaa tältä saralta!

Alexa Chung - It. On melkein klassikko asemaan noussut kirja omassa genressään ja hyvin suloinen luettava, jos näin voi todeta. Erittäin kevyt ja löyhästi yhteen nivottu elämänkerta, paljastaen vaihe vaiheelta Alexan ajatuksia ja muistoja nuoruudestaan. Kuvitettu hänen omilla kuvillaan. Täydellinen kirja esimerkiksi auringonottoon, tarpeeksi lyhyet että siihen koukuttuessaan ei kärähdä pahasti. Plussaa siitä että kirja näyttää hyvältä kuvissa!





Estée Lalonde - Bloom. Suositun vloggaajan/YouTubettajan kirjoittama kirja hänen taipaleestaan ihmisenä ja itsensä löytämisestä. Kaikistä näist viidestä syvällisin kirja, joka kertoo hyvinkin henkilökohtaisella ja läheisellä tasolla Estéen ongelmista, kokemuksista ja oivalluksista. Hänen YouTube-kanavaa seuranneena on ihana kurkistaa kulissien taakse ja nähdä backstory, mutta kirja toimii myös täysin irrallisena opuksena. Kirja saa ajattelemaan ja allekirjoittanut ainakin samastui moneen kohtaan. Plussaa kauniista kuvista ja harkitusta taitosta. 



Garance Doré - Love Style Life. Kaikista näistä kirjoista keppoisin ja harmittomin, eikä hurmaa sisällöllään samalla tavalla kuin muut. Nokkelaa vertailua New Yorkin ja Pariisin välillä ja inspiroiva elämäntarina, joka kertoo miten bloggaamisesta tuli näin vaikutusvaltainen ja dynaaminen ala. Kirjasta löytyy myös fashion-beuty vinkkejä, joista muutama päätyi omallekkin to do listalle. Plussaa helppo lukuisuudesta ja aivojen nollaus mahdollisuudesta.




Aimee Song - Capture Your Style. Viimeisin kirja jonka luin ja vitsit, inspiroiduin niin valtavasti! Tosin alkuvaiheessa tuntui että oma Instagram tili melkein hävettää ja ettei istestä koskaan kyllä tule IG-julkkista haha. Kirja käsittelee siis alusta alkaen sitä, miten otetaan hyviä instagram kuvia, miten kuvia kannattaa editoida ja miten valita julkaistavat kuvat ja tilin backstory. Suosittelen tätä lämpimästi, jos on yhtään koukuttunut instagramiin ja haluaan upgreidata omaa tiliään johonkin suuntaan. Vaikka aluksi tuntui että tämä kirja lähinnä saa mut kadehtimaan hänen kuviaan, lopuksi olin vakuuttunut että tästä kirjasta on jotain konkreettistä hyötyä mulle. En ole hänen oppejaan sanasta sanaan alkanut noudattaa, mutta kirja on täynnä konkreettisia vinkkejä asukuviin, asetelmiin, sommitelmiin, väreihin ja kuvakulmiin. Love love love! Plussaa juurikin näistä konkreettisista ohjeista ja mitä parhaimmista esimerkeistä.
 




Anne Berest - How to be Parision wherever you are. Mun ensimmäinen kosketus tähän genreen ja tämä kirja on myös yksi klassikoista. Eikä suotta! Ihana kirja ranskalaisuudesta, identiteetistä, Parisiilaisesta ajatusmaailmasta ja muodista. Tän täytyy olla mun yksi lemppareista, koska joka kerta kun tätä selaan tuntuu että pää on pullollaan inspiraatiota. En ole varmaan ensimmäinen eikä viimeinene, joka tän luettuaan haaveilee olevansa yksinkertaisesti Paris Chic. Kirja ihanasti kannustaa "so what" asenteeseen ja siihen, ettei todellakaan kannata murehtia liikaa siitä mitä muut ajattelee. Tietysti kirja on myös täynnä ihania kuvia ja illustraatioita! Plussaa koukuttavuudesta, independent women-asenteesta ja noh, Pariisilaisuudesta. 
 




+ Green Home Book. Inspiraatio kertaa 100000000. Rakastan tän kirjan kuvitusta, tyyliä, kirjoitustapaa, konkreettisia vinkkejä ja sanoinko jo kuvia? Suomalaisten naisten kirjoittama kasvikirja joka antaa konkreettisia vinkkejä siihen miten _et_ tapa kasvejasi ja toimii samalla mitä parhaimpana inspiraationlähteenä sisutamiseen, myös niillä kasveilla. Tämä kirja on jokaisen enemmän tai vähemmän #crazyplantlady must have, täydellinen lahjaidea tai ihan muuten vaan. Tää kirja sai mut ostamaan taas muutaman kasvin lisää, niiden edellisten delanneiden tilalle ja haaveilemaan totaalisesta kotiremontista ja uudelleensisustamiseta. Vaarallinen kirja siis. Plussaa noh, kaikesta. 


Tässä mun kirjavinkit, onko teillä antaa mulle lisää suosituksia tästä kategoriasta, tai ihan mistä tahansa muusta genrestä!?

TUKKAMURHEITA


Onko sitä koskaan omaan tukkaansa tyytyväinen? Aina on jokin kohta mitä vois vääähän fiksailla. Kilttinä ihmisenä marssin kampaajalle, kun päätin että nyt tämä juurkasvu elämä saa riittää, mutta melkein tässä vaiheessa toivon että olisinkin vaalentanut tukan itse. Kampaaja teki ihan loistavaa työtä, muttei valitettavasti onnistunut tukan kanssa ihan niin kuin mä olisin toivonut. Uusi vaalennettu osa, jäi valitettavasti lämpimmän sävyiseksi, kun taas vanha vaalea osa imaisi sävytteen hyvinkin reippaasti, jääden vaaleanvielotiksi ja latvat on taas normaalit. Joten keskellä päätä mulla menee yksi vaaleanvielotti palkki... Vaikka olen näitä kuvia koittanut muokkailla, on tämä efekti selkeästi huomattavissa näistä kuvista. Yritin parhaani mukaan hopeashappoolla korjata tilannetta, mutta yläosa pysyi lämpimämpänä ja pituudet senkuin muuttuivat enemmän kylmemmäksi :---D 

En tiedä voitteko uskoa kuinka ison pakkomielteen oon tästä tukasta itselleni muodostanut haha.. Päätinpä myös iste leikata tästä pituudesta itselleni polkkatukan, jonka ootte ehkä bonganneetkin jo Instagrammista. Tää prosessi meni yllättävän hyvin ja oon supertyytyväinen nykyiseen polkka-pituuteen. Tiedän että eihän tää nyt millään oo ammattilaisen leikkaaman tasoinen tukka, mutta riittävän hyvä mulle! Älkää kysykö mistä saan rohkeuden tehdä näitä kaikkia mun kokeiluja. En tiedä itsekkään ja toivon ettei mulla tälläistä rohkeutta olisi. 

No ei tässä vielä koko tarina. Koska kyllästyin tähän vaalean vielottiin palkkiin tukassa, halusin ehdottomasti päästä takaisin ns. lähtöpisteeseen jossa tukka olisi tasaisen värinen. Vaikka tukka olisikin lämpimänsävyinen, mutta tasaisesti sitä, on siitä helpompi lähteä taas hopeashamppoolla sitä viilentämään. Kokeilin ensiksi sitruuna-käsittelyä, joka youtuben mukaan kuuluisi häivyttää sävytevirheet, mutta se ei tepsinyt. Tän jälkeen törmäsin vaalennuspesu käsitteeseen ja totesin prosessin jossa vaalennusaine isketään tukkaan muutamaksi minuutiksi ja pestään heti pois, kuullostavan yksinkertaiselle ratkaisulle mun ongelmaan. Tällöin saisin varmasti kaiken sävytteen pois tukasta ja olisin alkupisteessä vähän lämpimän sävyisen tukan kanssa. 

Teoriassahan tämä ajatus kuullostaa ihan hyvälle. Käytäntö tuppaa olemaan vain ihan eri juttu. Iskin hiusvärin päähän kaikkialle, annoin vaikuttaa muutaman minuutin ja pesin sen pois listäen vettä aina vähän kerrallaan tukkaan. Totuus mikä paljastui pesun jälkeen oli se, että tämä kampaaja jolla olin käynyt ei ilmeisesti ollutkaan vaalentanut mun tukkaa läheskään niin pitkälle kuin mitä mun entinen tukka oli, joten tukka oli selvästi keltaoranssi. Hän onnistui tietenkin kampaamossa taittamaan sävyn nätisti vain vähän lämpimän sävyiseen blondiin, mutta olisin suoraan sanottuna toivonut että tukkaa olisi vaalennettu enemmän. Vaikka tämähän ei tietenkään ole itse tukalle hyväksi. Nyt mulla on käytännössä kahta eri vaaleusastetta koko tukassa, mikä näkyy juurikin tässä sävyttämisessä erittäin selvästi. Voin sanoa että olin pienoisessa paniikissa sen keltaoranssin tyveni kanssa ja lätkäisin hiusvärin kanssa tulleen sinisen hoitoaineen päähäni. Tämän jälkeen pesin vielä tukan omalla hopeashamppoollani (fudge) ja lisäsin hiuksiin sävytteen (Goldwell). 

Ja sitten jännitettiin ja odotettiin miltä hiukset näyttää kuivuneena. 

Voitte uskoa, että olin ihan varma siitä että olin pilannut koko tukkani tällä episodilla. Mutta ei, täällä ruudun takana istuu vähän lämpimän sävyinen blondi, varsinkin sieltä kirotusta tyvestä joka ei ole alkujaankaan ollut yhtä vaaleankeltainen kuin latva. Kylmän platinablondin edellytyksenä kun on se, että hius mitä lähdetään sävyttämään on vaaleankeltainen (eikä keltaoranssi). Tämän vuoksi toivoinkin nyt että olisin tehnyt tämän prosessin iste (tai mennyt tutulle kampaajalle suomessa), jolloin olisin uskaltanut/kehdannut antaa värinpoiston vaikuttaa tarpeeksi kauan. Mutta toivo ei ole menetetty, tällä hetkellä latvat on melkein siinä tavoite sävyssään ja tyven uskon voivani muutamalla hopeashamppoo pesulla taittaa kylmäksi jälleen. Toivottavasti taas en onnistu saamaan latvojani vaalean vielotiksi, koska lyhyeen tukkaan on aika vaikea saada hopeashamppoota vain tyveen. 

Kai tässä pitää vain kärsivällisesti odottaa ja pestä tukkaa, niin nähdään mikä on lopputulos. Älkää tehkö näin niinkuin minä tein :-------D En tiedä miksi, mutta tukan suhteen mulle iskee aina asenne, että kylhän mä nyt itse osaan tämän korjata / tehdä. Aina ennenhän se on niin toiminutkin. Tässä vaiheessa tuskin voin sille mun kampaajalle takaisinkaan mennä sanomaan, että tää mun tyvi on liian tumma? Joten oman onneni nojassa tässä ollaan. Jos all hell breaks loose, voin onneksi mennä Suomessa omalle tutulle kampaajalle muutaman viikon päästä haha. 

Oi miksi, tää tukka on näin vaikea! Ehkä pitää tulevaisuudessa oikeasti päätyä vain takaisin siihen omaan hiusväriin niin pääsee helpommalla elämässä. Stressaan itselleni oikeasti kohta harmaat hiukset, ilman mitään hopeashamppoita.


EDIT: toimitus huomauttaa että rohkaisin mieleni ja soitin kampaajalle että nyt ei olla ihan tyytyväisiä lopputulokseen täällä päässä. Katsellaan mitä tässä sitten tapahtuu.


VUOSI ULKOMAILLA


Vuosi Norjassa. Mihin tämä vuosi on mennyt? Tuntuu että siitä olisi puolielämää kun vielä 2015 vuoden puolella pakkasit kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin Osloon. Ja nyt menossa on jo toinen tammikuu täällä. Syksyllä mietin että miten ihmeessä koskaan kuuden kuukauden harjoittelu tulee kulumaan, mutta nyt tuntuu että se on lentänyt ohiste, valunut sormien lävitse ja en ehkä sittenkään olisi valmis lopettamaan muutaman viikon päästä tätä hommaa. Kuinka huvittavalle tuntuukaan se ajatus, että oon jo ollut näin kauan poissa Suomesta, se ajatus että oon saanut itselleni toisen 'koti'maan. Kodin nyt vähintään. 

Kai tämä vuosi on ollut opettavainen. Ammatillisessa ja akateemisessa näkökulmassa ainakin. Tunnen olevani paljon valmiimpi kaikkeen, haasteisiin, työelämään, gradun tekoon ja "to kick the ass" kuin vuosi sitten. Samaan aikaan tosin tuntuu ettei mikään olisi muuttunut, oon just se sama muidu kuin vuosi sittenkin. Se joka jää mieluusti sohvalle viltin alle verkkareissa tuijottelemaan tv-sarjoja, joka tulee aina yhtä iloiseksi kun näkee vastapäisen kerrostalon ikkunassa kissan, joka ahmii aina kokonaisen Pringles-purkin kerralla ja joka ei koskaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. (nukkumisen menon kanssa oon yrittänyt pertata ihan oikeasti, siinä onnistumatta ja sen vuoksi nukkunut pitkään vaan kuuden ja puolen tunnin yöunia aina viikkoisin). 

Jos yksi asia pitäisi mainita mitä oon oppinut, niin se ois norjan kieli. Olin ihan oikeasti täysin ummikko norjan suhteen ja ruotsinkin olin autuaasti upottanut jonnekkin aivojen syvinpiin sopukoihin viime tammikuussa. Onhan ruotsin osaamisesta paljon apua norjan oppimiseen, vaikka välillä tuntuu kielien minimaalisen erilaisuuden olevan lähinnä päätä sekoittava asia. En ois ehkä uskonut, villeimmissä unelmissanikaan, että nyt vuoden jälkeen tilanne olisi näin eri. En voi väittää että oon millään tasolla fluent-kielen käyttäjä, mutta norjalaisen television seuraaminen, kaikki asiointi ja töissä käytettävä skandinaaviska sujuu sen kummemin ajattelematta. Pystyn seuraamaan keskustelua melko vaivattomasti, tietenkin oman haasteensa tilanteeseen tuo se, jos paikalla on iso ryhmä keskustelemassa. Tällöinkään mun ei tarvitse enää kokea itseäni ulkopuoliseksi (niinkuin ennen kun en pysynyt millään mukana keskustelussa), koska pystyn ymmärtämään ja seuraamaan tilannetta vaikken iste siihen aktiivisesti osallistuisikaan. Kieli ei enää muodosta muuria mun ja muiden välille, mikä on asia mitä osaa arvostaa vasta kuin sen on menettänyt. Kieli on maailman helpoin keino sulkea joku toinen ulkopuolelle. 

Ainut kohta missä on parantamisen varaa on tietenkin norjan käyttäminen vielä tuon paremman puoliskon kanssa. Ollaan jämähdetty hyvin pahasti englannin käyttöön ja vaikka yritetäänkin kääntää kieltä norjaksi säännöllisesti ja väliaikaiseksi, palautuu se takaisin englanniksi heti kun vähänkin keskittyminen herpaantuu. Niin mun kuin poikaystävänkin puheessa. Englanniksi kun ollaan aloitettu kommunikointi, on siihen niin tottunut. Emme me ajattele puhuvamme englantia toisillemme, vaan se on vain meidän tapa kommunikoida, meidän kieli. No onhan meillä koko loppuelämä aika puhua norjaa toisillemme. 

Ulkomailla asuminen pakostakin kasvattaa ihmisenä. Se näyttää sulle heti ne asiat mitä sä pidät elämässä tärkeinä. Kuten perhe, ystävät, hyvät valikoimat ruokakaupassa ja sauna. En mä oikeestaan mitään muuta Suomesta kaipaakkaan. Sitä ymmärtää että enemmän on oikeasti vähemmän ja etten mäkään nyt ihan oikesti tarvitse tätä mun ylisuuriin mittoihin venynyttä lenkkarikokoelmaa. Sitä oppii arvostamaan pieniä juttuja, uuden oppimista ja hetkessä elämistä. En sano että ulkomailla asuminen on kaikille, mutta mun mielestä se on jotain mitä kannattaa kokeilla edes pienemmässä mittakaavassa.

 Ulkomailla asuminen; uhka vai mahdollisuus?

Ehdottomasti mahdollisuus.

----------

Näistä lenkkareista en tosin luopuisi, jos vain yhdet saisin pitää, pitäisin ehdottomasti Addun superstarat. Ja muutamat hyvät farkut. Kasan pehmeimpiä villapaitojani ja lämpimimmät takit. Asu ajalta jolloin olin vielä pitkätukkainen ja tyvikasvuinen, nytten tätä kirjoittaessa en ole kumpaakaan! Basic-kokonaisuus, mutta ah niin toimiva.

VAATEKAAPPI JOSSA KAIKKI SOPII YHTEEN?


Kirjoitin maanantaina että oon melkein kuin vahingossa saapunut mun vaatekaapin kanssa siihen pisteeseen että, kaikki vaatteet vaatekaapissa sopii kaikkien kanssa. Tämä on se mystinen tila, mistä muotilehdet kirjoittavat, mistä pinterest on pinnauksia ja vinkkejä täynnä ja mikä tuntuu utopistiselle tilalle koskaan _oikeassa_ elämässä saavuttaa. Mutta, kuten sanoin, kuin vahingossa, on mun vaatekaappi harmonisoitunut niin paljon, että kehtaan väittää kaiken sopivan yhteen kaiken kanssa. 

Miten tähän tilanteeseen ajautuu puolihuolimattomasti, huomaamattaan? Tai miten tähän tilanteeseen pääsee oikeasti? Mun mielestä muotilehtien vinkit tähän on jotenkin todella ympäripyöreitä ja itsestään selviä, joten mun tavoitteena on antaa viisi konkreettista vinkkiä, joilla voi alkaa tätä maagista tilannetta tavoitella siellä oman kaapin puolella. Nämä mun vinkit koskee vaatteiden ostamista ja oman olemassa olevan vaatekaapin kartoittamista. Todellisuudessa ei oikein ole mitään poppaskonsteja, jolla oman vaatekaapin saisi harmoniseksi yhdessä yössä, vaan tämä prosessi koostuukin mun mielestä muutamasta eri vaiheesta ja ajatusmallin muutoksesta.


1.  Ensimmäinen vaihe on omaan vaatekaappiin ja omaan tyyliin tutustuminen. Mieti mitkä vaatteet sopii sulle ja mitä tykkäät erityisesti käyttää. Jos huomaat että sun lemppari alaosissa on kaikissa jokin tietty piirrre, kuten korkea vyötärö, kannattaa aloittaa vaatekaapin rakentaminen sen pohjalta. Seuraavaksi voi siirtyä miettimään, että minkälaiset vaatteet sopii hyvin yhteen korkeavyöträöisten vaatteiden (farkkujen, hameiden, housujen, shortsien) kanssa yhteen. Mä oon esimerkiksi korkeavyötärö-addikti, en käytä enää mitään missä ei ole korkeaa vyötäröä. Tämän vuoksi mun on turha ostaa mun kaappiin minkään muunlaista alaosaa, kuin korkeavyötäröistä, tai myöskään yläosia joita en voisi käyttää korkeavyötäröisten vaatteiden kanssa. Kun on löytänyt sen oman lemppari-leikkauksensa tai tyylinsä, kannattaa se kuljettaa läpi koko vaatekaapin. 

Esimerkiksi jos ei taas käytä ollenkaan korkea vyötäröisiä vaatteita, voi olla vähän "turhaa" ostaa paljon cropattuja yläosia (jos ei sitten oikeasti tykkää käyttää niitä matalan vyötärön kanssa). Yläosien kanssa kannattaa käydä lävitse saman tyylinen prosessi. Uusien vaatteiden kohdalla suosittelen miettimään, että mahtuuko se sun vaatekaapin yleisen linjan/kategorioiden sisälle, jonka oot huomannut toimiviksi ja josta pidät. 

2. Vaatteita ostaessa mieti aina ensin, että kyseinen vaatekappale sopii sun vaatekaappiin mikä odottaa kotona. Yläosaa ostaessa on hyvä miettiä toimiiko tämä mun alaosien kanssa ja toistepäin. Uudelle vaatteelle tulisi helposti keksiä ainakin kolme yhdistely tapaa sun vanhojen vaatteiden kanssa. Kun muistat miettiä nämä kaksi kysymystä läpi ennen visan vinguttamista, varsmitat sen että sun vaatekaapista muotoutuu ajan kanssa paljon harmonisempi ja monikäyttöisempi. Mitä enemmän omistat vaatteitia, jotka toimivat keskenään monen muun vaatteen kanssa, sitä enemmän sulla on asuvaihtoehtoja, vaikka vaatteiden lukumäärä olisikin vähempi kuin ennen. 


3. Suosi värimaailmaa joka toimii keskenään. Yksi syy miksi mun vaatteet on niin helposti yhdisteltävissä keskenään on se, että ne toimii väreiltään yksi yhteen aina. En sano että kaikista väreistä pitäisi luopua, mutta on hyvä tiedostaa se jotain värikästä vaatetta ostaessa, että tuleeko tämä toimimaan mun vaatekaapin värimaailman kanssa yhteen. Jos mä haluan satsata johonkin värikkääseen vaatteeseen, valitsen silloin sen värillisen mekon. Mekko on helppo värillisenä pukea päälle yksistään, ilman että joutuu miettimään värien yhteensopivuuksia. Värit jotka toimivat monen muun värin kanssa yhteen, aka neutraalit sävyt, on mitä parhaimpia vaatekaapissa. 

4. Älä lähde jokaiseen trendiin mukaan. Jos trendejä seuraa hyvin orjallisesti, sitä saattaa yhtäkkiä huomatakkin että kaappi on täynnä vaatteita jotka ovat trendikkäitä mutta joita ei voi pitää keskenään päällä. Trendivaatteet tuovat mukavan piritsyksen omaan kaappiin, mutta kannattaa miettiä huolella että sopiiko tämä trendi just sun kaappiin saumattomasti. Jos vastaus on kyllä, tällöin se rikastaa sun vaatekaappia, mutta säilyy myös (toivottavasti) käytössä senkin jälkeen, kun trendi-leima vaatteesta on kulunut pois. Kaapissa nopeasti vierailevat trendi-tähdet vaikeuttavat kokonaisuuksien hahmottamista ja pahimmassa tapauksessa voivat johtaa siihen, että joudut ostamaan niiden kanssa yhteen sopivia vaatteita.


5. Niin tylsälle ja kliseiselle kuin se kuullostaakin; suosi klassisia B-A-S-I-C vaatteita. Mä olin jokunen vuosi sitten siinä tilanteessa, että mun kaappi oli täynnä statement-vaatteita. Niin kuin trendi-vaatteiden kanssa on, ei myöskään statement-vaatteita voi oikein keskenään yhdistellä. Jossain vaiheessa  havahduin siihen, etten omista esimerkiski yhtään valkosta teepaitaa tai neutraalia villapaitaa. Nykyään rakastan juurikin basic-tyyliä, ja statement vaatteiden määrä on vähentynyt vaatekaapissa huomattavasti. Muutama statement vaate on hyvä omistaa, mutta niitä tulisi olla vähemmän kuin basic-vaatteita! Basic-vaatteet sitovat sun vaatekaapin yhteen ja moninkertaistavat myös asumahdollisuudet. Mieti huolellisesti että mitkä niin sanotut (sun) vaatekaapin kulmakivet puuttuu sun vaatekaapista ja mieti niiden ostamista. 

+ Jotta tähän vaatekaappi-utopiaan pääsee, todennäköisesti joudut luopumaan vaatteista jotka ei loppupeleissä sun vaatekaappiin sovikkaan. Se on ihan OK. Kun valitset vaatteita joista haluat luopua mieti vaatekaappiasi kokonaisuutena ja sitä yksinkertaista seikkaa, että käytätkö kyseistä vaatetta.

Miltä kuullostaa? En tiedä sopiiko tämä taktiikka muunlaiselle pukeutujalle kuin mun basic-minimalistic-colourless-tyylille, joten olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia teillä herää tän asian tiimoilta? Mikä on sun paras vinkki toimivaan vaatekaappiin? :----)

3 + 1 WAYS TO WEAR: WHITE TURTLENECK



Kolme ja bonuksena vielä neljäs vaihtoehto valkoisen poolovillapaidan yhdistelemiselle! Jos ollaan nyt ihan tosissaan, ei tämä ei oo mikään maailman vaikein vaate yhdistellä. Valkoinen villapaita toimii melkein minkä tahansa alaosan ja värin kanssa. Mutta koska tää on saavuttanut mun vaatekaapissa ihan lemppari-vaate statuksen ja käyttökertoja (in real life) on enemmän kuin kahden käden sormia, on ihan reilua esitellä ne näin erikseen yhdessä täällä bloginkin puolella. 

Mun suosikki yhdistelmä tän kanssa on melkko helppo bongata, joko farkut tai puvunhousut. Valkoinen tuo kaikkiin näistä asukokonaisuuksiin valoa ja kirkkautta, sen ainaisen all-black sijaan. En oo ennen tätä talvea oikein osannut käyttää valkoista villapaitaa, myönnetään. Kaapista entuudestaa löytyy niitä vain toinen, eikä sekään oo saavuttanut käyttökertoja läheskään niin paljon kuin mustat ja harmaat serkkunsa. Enkä mä oikein tiedä mistä se johtuu? 

Valkoinen ei oo väri, joka toimisi vain kesällä. Ehkä juurikin talvella sitä pitäisi suosia enemmän, tuomaan vähän valoa arkeen ja naamalle. Musta kun tuppaa usein luomaan aika ison kontrastin kalpeaa kasvojen ihoa vasten. Valkoinen villapaita on ainakin töissä saanut huomattavasti enemmän kehuja kuin se ainainen musta! 

Lempparikokonaisuus näistä neljästä on viimeinen, jokin vaan tossa turretakissa on, mikä tekee asusta kuin asusta kivan! Klassinen kombo, villapaita ja puvunhousut, ei petä mua koskaan. Se on se kaksikko missä oon päivästä toiseen töissä. Onko teillä lemppari-komboa näistä neljästä?

KICKFLARE PANTS


Tiedättekö mikä olisi tylsää? Elämä jossa ei saisi vaihtaa mielipidettään; kerran, kahdesti tai niin monta kertaa kuin vain haluaa. Meillä juurikin on vapaus muuttaa mielipidettä, on kyse sitten siitä että tykkääkö sinihomejuustosta (en edelleenkään), vai siitä että ajatellee 30 vuotiaana elämän olevan totaalisesti jo ohi (minä 13-vuotiaana). Jos saan olla vähän kliseinen, sanon että "Nothing else is sure but change" ja ettei mikään ole kiveenhakattua. 

Mä oon muutamaan otteeseen (lue: aika useasti) vaihtanut mun mielipidettä asiasta kuin asiasta. Tämä saattaa johtua myös siitä että oon kova mimmi kuuluttamaan mun mielipiteitä asiasta kuin asiasta 100% varmuudella. Ja sit ehkä kuukauden päästä oon kääntänyt takkini asian suhteen. 

Mä vähän naureskelin näille kickflare housuille kun niitä ekoja kertoja viime syksynä(?) alkoi näkymään. Hehhehe - en mä ainakaan tollasia vois näihin tappijalkoihini koskaan pukea. Vajaamittaiset kickflare housut voi vähän näyttää siltä että lapsena on tullut kasvupyrähdys (jota mulle ei koskaan tullut) ja housut nyt on jääneet vähän lyhyiksi. Joulukuussa jäin itselleni siitä kiinni, että yritin löytää itselleni sitä sopivaa paria, joka olisi heh, tarpeeksi lyhyt ja ei kuitenkaan liian over the top leveä lahkeestaan. 

Lindexiltä löysin nämä omani alennusmyynnistä ja oon koukuttunut. Nämä sopii niin lenkkareiden kuin nilkkureidenkin parina ja vitsit kun ne tuo asuun kuin asuun jotain extraa! Trikoohousuissa on tietenkin vaarana, mikäs muukaan, kuin camel toe. Tän vuoksi varmuuden vuoksi, puen trikoiset housut aina vähän pidemmän neuleen kanssa, just to be on the safe side. Vaikkakin nämä housut ei onneksi kamelinvarvasta muodostakkaan. Trikoohousut nyt tietenkin takaa myös, sen että nämä on maailman mukavimmat jalassa. Rakastan vaatteita, jotka on samaan aikaan mukavia päällä mutta myös fashion forward.

All black everything toimii, niinkuin aina. Tosin tällä kertaa piristyksenä vaaleanpunainen pipo! Mulla on jotenkin, jostain ihmeen syystä, menossa vahva vaaleanpunainen kausi. Kaikki on parempaa vaaleanpunaisena. Teille ei varmaan oo jäänyt myöskään epäselväksi mitkä on tän talven lempparivaatteet?


VAHINKO-ASU



Miten siinä aina käykin niin, että kun mukamas vain nopsaa hiettää vaatteet niskaan sen kummin suunnittelematta, syntyy se vuoden paras kokonaisuus? Mutta silloin kun haluaisi oikein varta vasten pukea jotain tosi kivaa, näpsäkkää ja trendikästä, ainut asia mikä näyttää järkevälle päällä on mustat pillifarkut ja musta villapaita? Mun mielestä logiikka ei tässä nyt ihan toimi, enhän oo ainut jolle käy näin?

Mulla menee aivot aina jollain tavalla solmuun ja ajatukset lukkoon, kun alan pohtia kivoja asukokonaisuuksia. Parhaimmat keissit on juurikin niitä asuja, jotka oon sattumalta kokeillut päälle yhtä aikaa tai olosuhteiden pakosta. Varma keino millä saan inspiraation katoamaan kuin tuhkan tuuleen, on se, että alan miettimään liikaa sitä että 'hei tänhän päivän asun kuvaan sit blogiin'. Ja phiiii, pää on ihan tyhjä. Näinä hetkinä ei auta muu kuin alkaa miettiä, asuja jotka on liian tylsiä blogattavaksi, niin johan alkaa taas lyyti kirjoittamaan.

Yllä oleva asua on juurikin näistä olosuhteiden pakosta koostuva. Pakkaillessa Suomeen joululomalle yritin jättää mahdollisimmat isot, mutta mukavat vaatteet lentokoneeseen istuttavaksi ja tämä satsi oli sitten se ylijäävä osuus. Edellisen talven oversized lemppari-villapaita, joka on tuntemattomasta syystä (no siksi että on uusia kivoja villapaitoja) jäänyt vähän vähemmälle käytölle, kirpparilta ilmaislaatikosta löytyneet vanhat puvunhousut, nahkamaalilla valkoiseksi maalatut vanhat Niken Air Maxit ja Zaran shealing takki. Ei ehkä paperilla se otollisimman kuuloinen asukokonaisuus, mutta mun on pakko sanoa että mä tykkään tästä kombosta tosi paljon!

Villapaita on edelleenkin yhtä ihana, kuin myös puvunhousujen ja lenkkareiden yhdistelmä. Yleensä vierastan eripituista takkia ja villapaitaa, varsinkin jos villapaita on huomattavasti pidempi kuin takki, mutta tässä asussa ne tuntuu pelaavan yhteen just eikä melkein. 

Vähän ehkä liioittelen sitä keissiä että niinä hassuina päivinä kun mikään ei tunnu toimivan yhteen, näin todellisuudessa olisi. Todellisuudessahan niitä safe-choice asukokonaisuuksia voi mun vaatekaapista koota melkein loputtoman määrän ja samasta syystä myös ne vahinko-asut onnistuu näinkin hyvin. Oon ajatunut melkein huomaamatta siihen tilanteeseen, että mun vaatekaapin kaikki vaatteet toimivat melkein kaiken kanssa. Vaatteiden määrän vähentyessä ja klassisten vaatteiden prosenttiosuuden kasvaessa, saavutaan väistämättäkin siihen tilanteeseen että mitä tahansa ylä ja alaosaa sieltä vaatekaapista kokeileekaan yhdessä, chances are että ne sopii yhteen. 

Blogeissa ja lehdissä sitä usein todetaan että siinä "täydellisessä vaatekaapissa" kaikki vaatteet toimivat yhdessä toistensa kanssa. Ja mä näytän nyt päätyneeni melkein puolivahingossa siihen tilanteeseen. Ja voin kertoa että se on aika jees tilanne ja niin utopistiselta kuin se kuullostaakin, helpottaa se pukeutumista ihan valtavasti arjessa.

Mutta miten tähän tilanteeseen pääsee tietoisesti valintoja tekemällä?


10 TALVIVAATEKAAPIN KULMAKIVEÄ


10 vaatekaapin kulmakiveä, talven lempparivaatetta joita ilman en varmaan olisi tätä talvea pärjännyt. Jos mun pitäisi laatia capsulevaatekaappi talveksi ois nää just ne vaatteet mitkä siihen valitsisin, mun kymmenen eniten käytettyä vaatetta talvella. 


Nämä kaksi ensimmäistä on ehkä ne must-must-have kuteet mulle. Se hyvä pari farkkuja (eikä talvifarkkujen tarviste olla tummansiniset tai mustat!) ja se paras villapaita joka käy ihan kaiken kanssa ja johon on ihana pujottautua aamuisin kun paleltaa. Mun täydellien farkkupari on levikset, jotka ostin kesällä kirpparilta ja jotka oon saksinut lahkeista ja paikannut haaroista. Korkeavyötäröiset farkut on mulle ihan must nykyään, vaikka talvisin sitä korkeaa vyötäröä ei pitkien villapaitojen tms alta näykkään. Tuo se korkeavyötärö nyt ainakin lisälämpöä navalle jos ei muuta. Huomata saattaa että oon käyttänyt näitä farkkuja varmaan joka toisissa asukuvissa ja tämä villapaita on myös ollut vaikio-asiakas blogissa. Toimii tää kombo mitä parhaiten myös yhdessäkin. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä ei suotta oo klassikko. 


Listaukseen mahtui kaksi talvitakkia, klassisempi villakangastakki ja myös tän talven ehdoton lemppari; musta shearling takki Zarasta. Mitä takkeja sitä edes käytettiin ennen villakangastakkeja? Must have on ehdottomasti laadukas villakangastakki, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin ulkonäkönsä ansioista. Parhaimmissa on tietenkin villaa (ja vuorikangas) ja ne yltää reippaasti polven yläpuolelle. Mun mielestä nilkkoihin yltävä villakangastakki on jumalallinen, en keksi paljon mitään parempaa päälle talvisin. Mun mielestä talvitakki on erittäin kiva värillsienä, mutta vannon myös mustan, tummansinisen tai harmaan nimen. Mitä enemmän on pakkasta sitä enemmän turvaudun pidempään takkiin ja sen vuoksi tämä shearlingtakki on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, sen yltäessä vain vyötärölle. Huh muistaako joku ne takit mitä yläasteella käytettiin? Mahdollisimman lyhyitä että varmasti selkä vilkkuu (yhdistettynä niihin kamaliin matalavyötäröisiin farkkuihin ofc) jolloin varmasti saa jonkunsortin kuolemantaudin. Ainakin me 90s kids muistetaan :-----D


Tämä raidallinen ja pitkän mallinen kauluspaita ei nyt tuhottomasti oo blogissa näkynyt, mutta oon sitä varsinkin töissä käyttänyt paljon, Se on täydellinen vähän pitemmän mittansa ansiosta villapaitojen alle, jolloin se pilkottaa ihanasti helmastaan. Puuvillainen kauluspaita on myös paljon lämpimämpi kuin perinteinen teeppari villapaidan alla ja kerrospukeutuminen on aina vähän mielenkiintoisempaa. 

Tämän talven toinen asia mitä oon käyttänyt non-stoppina on nämä mokkanilkkurit. Rakastan näitä! Täydellinen terävä kärki ja tiukka varsi, juuri sopivalla arkikorolla.Vähän heikko valinta nää on liukkaalle tai lumiselle kelille, koska näissä on täysin sileät pohjat ja varpaatkin tuppaa nopsaa paleltumaan. Mutta tälle Oslon muka-talvelle nää on olleet just hyvät popot. 


Villapaitamekko on toinen mitä nerokkain vaatekappale. Se tuplaa mekkona ja housujen kanssa puettuna ja kuka nyt ei haluaisi hautautua ja uppoutua paksuun villapaitaan, ylisuureen sellaiseen?? En usko että tätä vaatetta tarvii tän enempää perustella, oon ihan rakastunut tähän villapaitaan.

Sikarihousut, herrainhousut, puvunhousut, en oikein tiedä miksi näitä pitäisi kutsua? No jokatapauksessa, mustat puvunhousut on farkkujen ohella mun lempparilemppari vaatekappale. Se kuinka paljon saan näistä käyttöä on ihan naurettavan paljon. Jos vertaa näitä esimerkiksi mustiin pillifarkkuihin, tuo ne heti asuun kuin asuun niin paljon enemmän sitä jotain. Ovat myös toimistokelpoiset ja toimivat läpi kesät ja talvet. Jos löydette sen täydellisen parin, ostakaa niitä nyt heti ainakin kaksi!  


 Koska mokkanilkkureilla nyt ei ihan koko talvea pärjää, on toinen kenkävalinta ehdottomasti kunnon Timeberlandit tai niiden tyyliset "vaelluskengät". Mulla on ruskeat Timbat mutta täski talveksi halusin niiden pariksi myös mustat ja päädyin Kappa-merkkisiin nahkapopoihin. Ei kai näitäkään voi sen enempää perustella, parhaat kengät niille liukkaille loskaisille keleille ja pitkiin päiviin. Näillä tarkenee myös paukkupakkasilla, ainakin jos sisälle ostaa erillisen lämpöpohjallisen. Olin pitkään vähän skeptinen että mikä tää trendi nyt on tälläisiä kenkiä käyttää, mutta pakko sanoa että kun tälle trendille lämpenin ei paluuta enää ollut. 

Oon hykerrellyt onnellisena tänä vuonna, koska pipot on taas trendikkäitä! Mitä isompi pipo, sen parempi. Virkkasin nämä kaksi kuvissa näkyvää itse, mutta kauppojenkin valikoima on ollut mitä parhain. Asukuvissa mulla harvemmin pipoja näkyy mutta kun 7 pintaan aamulla pimeyteen tarpoo työmatkalla, on pipo ehkä maailman ihanin asia laittaa päähän ja vetää oikein syvälle. 


Mun talven kymmenen lempparia, onko teillä samat vai ihan jotain muuta? ;---)

BEST CLOTHES ARE VINTAGE




Jos on mun blogia pitempää lukenut, niin saattaa tietää että mä oon ihan heikkona kirppareihin. Mun parhaat löydöt on aina vintagea, kirppareilta bongattuja aarteita. Kirpparit on tosin kokeneet vähän inflaatiota, ainakin vintage mielessä, koska fast-fashionin myötä sinne kiikutetaan yhä enemmän ja enemmän vaatteita ketjuliikkeiden valikoimista. Muutama vuosi sitten olin tästä innoissani, vitsit voin löytää kirpparilta halvemmalla jotain mitä oon ihastellut kaupassa! Mutta valitettavaa on se, että eihän se fast-fashion vaate ole sen yhtään ekologisempi valinta kirpparilta ostettuna kuin ketjuliikkeestäkään. Kirpparit, facebook-kirppatit sun muut, ovat mahdollistaneet sen, että omaa vaatekertaa voi päivittää yhä useammin ja useammin, jos ajatuksena jo ostohetkellä on, että tämän voin sitten myydä eteenpäin kun en enää tästä välitä. 

Kirpparilla eteenpäin myyminen ei anna synninpäästöä. Varsinkaan jos sitä tekee vain siksi, että voi ostaa lisää ja uutta (jonka jälleen jonkin ajan kuluttua myy eteenpäin). Kirpparilla myyminen on tietenkin paljon parempi vaihtoehto kuin roskiin heittäminen ja hyvässä lykyssä vaate saakin hyvän kodin itselleen. Mutta kertakäyttömuodin kanssa on vähän niin ja näin, valitettava tosiasia on se, että joskus vaate ei kestäkkään enempää käytössä kuin vain muutaman pesun. Eikä sitä sen jälkeen kukaan enää kirpparilla halua ostaa. 

Myyn itsekkin vaatteitani eteenpäin kirpparilla, tai lahjoitan kierrätykseen. Mutta siinä missä ennen saatoin ajatella, että jes nyt voin ostaa uusia vaatteita myytyjen tilalle, on ajatusmaailmani nyt muuttunut. Myyn kirpparilla eteenpäin vaatteet, joita en tarvitse kaappiini tai en käytä, mutta se ei tarkoita että niiden tilalle haluaisin ostaa lisää vaatteita. Olen todennut (onneksi) sen, että ei sitä herran jestas tarvitse niin paljon vaatteita. En tiedä miksi oon nuorempana ajatellut, että mitä enemmän sen parempi?? Nyt omistan mieluusti vähemmän vaatteita, joita rakastan ja käytän enemmän. Siinä missä ennen pystyin karsimaan kaapistani helposti ikeakassillisen vaatteita myyntiin, nyt määrä on laskenut ehkä muutamaan vaatteeseen. Tiedän että omistan keskivertoa enemmän vaatteita vieläkin, tai näin ainakin itselleni uskottelen, kannustaakseni itseäni ajattelemaan järkevämmin vaatteiden kuluttamista. Haluan vielä sanoa, että siinä ei ole mitään, ei mitään, väärää että myy vaatteitaan eteenpäin. Se on hyvä, parempi on että ne saa uuden kodin, kuin että ne nukkuu sun vaatekaapissa tai päätyy roskikseen. Mutta kun saavuttaa sen "täydellisen" vaatekaappinsa, tarve myydä kirppareilla vaatteita pois vähenee huomattavasti. Yksinkertaisesti ei ole enää mitään pois myytävää. 

Jos h&m paidan ostaminen kirpparilta ei ole sen ekologisempaa kuin kaupastakaan, niin mistä mä sitten puhun kun totean että parhaat vaatteeni on kirppareilta? 

Oikeasti vintagevaatteet on mitä parhaimpia löytöjä kirppareilta. Vintage vaatteen tunnistaa siitä, että se on materiaaliltaan villaa, nahkaa, puuvillaa tai jotain muuta luonnonmateriaalia. Se on oikeasti vanha vaate, mutta näyttää uudenveroiselta. Olkatoppaukset on myös hyvä tunnusmerkki yläosissa, kuin myös farkuissa se, että ne on tehty 100% puuvillasta. Se että valmistusmaana lukee Suomi, UK tai vaikkapa West Germany antaa hyvän takeen sille että vaate on oikeasti vanha, mutta laadukas. Hyvä villakangastakki kestää käytössä monia vuosia, vuosikymmeniä, ja näyttää edelleen uudenveroiselle. 

Kuvissa näkyvä villakangastakki on yksi näistä huippulöydöistä. Materiaali lapussa lukee 70% villaa ja 30% mohairia ja valmistusmaana UK. Takki on ihan uudenveroinen ja noh, täydellinen. Rakastan tätä! Nilkkoihin asti yltävä villakangastakki on talvella mitä parhain, kipparinapit tekevät tästä takista jopa trendikkään juuri nyt (todellisuudessahan kipparityyli ei mene koskaan pois muodista) ja oversized malli. Te tiedätte kuinka paljon mä rakastan ylisuuriatakkeja haha!

Kun kiertelen kirppareilla bongailen pääasiassa takkeja, farkkuja, kenkiä ja villapaitoja ja hyvin harvoin, jos koskaan enää ostan kirpparilta jotain ketjuliikkeestä alunperin olevaa. Mun mielestä parhaimmat vaatteet on juurikin niitä vanhoja, aitoja, retroja vaatteita, mikä toimii myös mun tyylin kulmakivenä. Nämä vaatteet on myös juurikin niitä klassisia must-have-vaatteita, jotka pysyy mun kaapissa aina. Mulla on heikko kohta sydämessä vintage kirpparilöydöille ja ne on mun vaatekaapin aarteita. 


Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates