• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

About me

Reetta / 23 years old / Norway

Fashion Blogger. Coffee lover. World citizen.


Blog


MITEN MENESTYÄ ELÄMÄSSÄ NAISENA


En ehkä sanoisi, että oon vielä kovin 'menestynyt'. Mun polulle on kuitenkin sattunut onnistumisia ja uskon että ne on täysin mun omaa ansiota, eikä kohtalon jakelemia namupaloja! Jokainen meistä määrittelee menestymisen eritavoin, toiselle se tarkoittaa julkisuutta, toiselle hyväpalkkaista työtä johtoasemassa tai toiselle punaista taloa ja perunamaata. Totuus kuitenkin on se, että unelmien eteen, oli ne mitä hyvänsä, täytyy tehdä töitä. Ei ole ilmaisia lounaita, kuten mun isä aina toteaa :---D 

On sulla sitten tavoitteena unelmaduuni, opiskelupaikka tai mikä tahansa unelma, mä listasin viisi mun mielestä tärkeää faktoria siihen että "menestyt" elämässä. 


1. Sano mielipiteesi. Uskalla sanoa mitä mieltä olet, vaikka se olisikin eriävä mielipide tai vaikka olet sellaisessa seurassa jossa et ehkä ole vahvimmillasi. Minun mielestä on tärkeää että on mielipiteitä ja että niistä osaa keskustella ja että ne osaa perustella. Vahvat mielipiteet mielletään joskus negatiiviseksi ominaisuudeksi, varsinkin naisilla (ughghg), bullshit sanon minä. Sun mielipiteet tekee susta juuri sinut. Mä oon ihminen joka sanoo mielipiteensä kyllä ääneen ja en arastele alkaa niistä väitelläkkään. Viime syksynä löysin itseni tilanteessa, jossa rapujuhlilla keskustelen hyvinkin kiivaaseen tahtiin feminismistä silloisen pomoni kanssa. Ei ehkä se "safe choice" uuden pomon kanssa, mutta koska meillä oli asiasta eriävä mielipide oli mun mielestä tärkeää tuoda argumentoiden oma kantani esiin asiasta. 



2. Naura itsellesi. Niin tärkeää! Älä ota elämää liian vakavasti, koska jokainen meistä tulee mokaamaan jossain vaiheessa ja niissä tilanteissa on mun mielestä tärkeää osata nauraa itselleen. Itselleen osaamisen taito ei tarkota sitä, ettei pitäisi itseään arvossa tai haluaisi olla naurunalaisena, vaan se osoittaa minun mielestä sitä, että pystyy ottamaan vastaan "negatiiviset" tilanteet hyvin. Minulla itselläni on välillä hyvin vaikeaa käsitellä tappioita tai omia epäonnistumisiani. Olen äärettömän huono häviämään ja mulla menee ihan fiilis jos häviän leikkimielisenkin kisan tai korttipelin. Tai olen väärässä jossain asiassa. Yritän jatkuvasti parantua tässä asiassa, mutta ainakaan vielä ei oo edistystä huomattavasti tapahtunut. Tämä yhdistettynä valtavaan kilpailu viettiin, ei ehkä ole se paras yhdistelmä, mutta takaa ainakin sen, että teen kaikkeni sen eteen etten epäonnistuisi. Vaikka omistan nämä kaksi luonteenpiirrettä, olen todennut että niitä voi kompensoida sillä, että osaa nauraa itselleen. Tällöin uskottelen istellenikin, ettei se nyt ole niin vakavaa. 




3. Tee paljon töitä unelmiesi eteen ja hyväksy se tosiasia, että mitään ei yleensä saa ilmaiseksi. Varsinkaan jos on nainen. Tiedosta se asia, ettei Suomessakaan ole vielä täydellinen tasa-arvo ja tee sen eteen mitä voit. Minä olen feministi ja voisin kirjoittaa tästä melkein kokonaisen postauksen verran tekstiä. Vaikka en pidä sitä tietenkään hyvänä asiana, uskon että naiset ei mitään valitettavasti saa ilmaiseksi. Jos haluat jotain, go for it! Omia unelmia tai tavoitteita kannattaa ja pitää olla ja niitä saa häpeilemättä tavoitella. Älä pyytele anteeksi tai häpeile unelmiasi. Mikä vain on mahdollista jos uskot itseesi ja teet paljon töitä sen eteen!

4. Lue uutisia, tiedä asioita, kouluta itseäsi. Mä olen koulutuksen ja tietämisen puolesta puhuja. Olen sitä mieltä, että on hyvinkin tärkeää tietää asioita, lukea uutisia ja kouluttautua. Uskon että kouluttautumalla varmistaa itselleen hyvän tulevaisuuden. Tämän lisäksi mä pidän tärkeänä sitä, että on oman "alansa" ekspertti, jolloin kykenee opettamaan muita tekemään jotain. Itselleni on hieno tunne se, että pystyn opettamaan jotain omasta tietämyksestäni jollekkin toiselle. Pidän arvossa sitä, että oon teitoinen mitä maailmalla tapahtuu ja omaan myös ison määrän nippelitietoa :--D Ikinä ei tiedä milloin ne tulee tarpeelliseksi.




5. Älä ole toiselle naiselle susi. Tai miehellekkään. Mutta varsinkin usein tuntuu siltä, että naiset on naisten pahimpia vihollisia, vaikka meidän pitäisi olla meidän parhaimpia tukijoita. Oon onnellisena seurannut viimeaikoina somessa ja blogimaailmassa muutosta tässä ja haluan olla tässä osallisena. Pitää muistaa se, että toisen onni ja menestyminen ei ole koskaan sinulta pois. Uskon, että naisten tuki ja yhdessä tekeminen on yksi avain menestymiseen. Uskon että kiltteys, kohteliaisuus ja kannustaminen on arvoja jotka on tärkeitä jokaiselle. 

Mutta myös omia puoliaan tulee pitää aina! Älä hyväksy sitä, että sua kohdellaan väärin tai ei pidetä arvossa.

Mikä on sun 'vinkki* menestymiseen? :---) You go girl!

FARAWELL SPIT | NEW ZEALAND


Kuvauksellisesti navakassa tuulessa ei ehkä se paras asuvalinta, mutta en voinut vastustaa kiusausta pukeutua kokovalkoiseen asuun valkoisille hiekkadyyneille. Rennosti laskeutuva silkkitoppi yhdistettynä valkoisiin puvunhousu-shortseihin on just nyt mun lempparikomboja ja uskon että tätä kokonaisuutta tuun pitämään vielä monesti tän kesän aikana (ehkä myös kenkien kanssa). On ihanaa että on välillä vähän vaihtelua niillä ainaisille farkkushortseille ja kuumalla säällä liehuvat shortsit on paljon miellyttävämmät jalassa kuin kireät farkut!

Kesällä muakin nähdään onneksi ihan jossian muussa kuin siinä arkipäiväisessä all-black-everything talvi/syksy uniformussa haha. Vaikka ei mun kesävaatekaappia voi parhaalla tahdollakaan värikkääksi sanoa. Pääosin kun se koostuu valkoisesta, vaalean- ja tumman-sinisestä ja vaaleapunaisesta! Mutta oon huomannut, että vähemmän on enemmän. Yhtenäisiä vaatekappaleita ja värejä on huomattavasti helpompi yhdistellä kuin niitä statement vaatteita. Huvittavaa on, että juuri näistä statement vaatteista mun blogi alkujaan sai nimensä, kun taas nyt niitä ei mun päällä oikein koskaan nähdä :---D Niin sitä tyyli muuttuu vuosien aikana. En halua ees miettiä kuinka kauan oon tätä blogia kirjoittanut!

Golden Bayn aivan kärjessä on laaja hiekkadyyni alue nimeltään Farawell Spit. Käytännössä mini-Sahara valkoisella hiekalla ja meren kanssa. Spitti on käytännöss kuin harpin terä jonka molemmilla puolilla on rantaa. Tavallisille tallaajille tätä spittiä on sallittua talsia noin neljä kilometriä pohjoiseen, mutta en tiedä miten me missattiin ilmeisesti aika näkyvät raja-merkit, koska me talsittiin melkein koko niemennokan kärkeen asti. Olin lähtiessä vähän puolihuolimattomasti vilkaissut opastaulua ja naureskelin varoitukselle juoksuhiekasta. Eihän sellaista oo kuin elokuvissa for real. No todellisuudessa se neljän kilometrin rajapyykki on ihan tarkoituksella asetettu, koska sen jälkeen alueella tosiaankin on juoksuhiekkaa. Isä onnistuneesti talsi yhteen tälläiseen kohtaan ja upposi puolisääreen :----D Tän jälkeen kartoitettiin aika tarkasti sitä reittiä mitä talsittiin takaisin autolle päin! 

Tän reissun jälkeen hiekkaa oli ihan joka paikassa. Navakka tuuli yhdistettynä huokoiseen hiekkaan tarkoittaa sitä että hiekka lentää joka paikkaan ja joka paikassa. Välillä se tuntui piiskaavaan jalkoja melkein verille asti! Seuraavana aamuna kun kaivelin rähmiä silmäkulmista oli siinäkin hiekanjyviä seassa :'--D En halua tietää paljonko hiekkaa oon niellyt tona aikana! 

Oltiin täällä ihan keskpäivällä, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että allekirjoittaneelta kärähti olkapäät ja selkä. Jotenkin sitä luulee että on jo niin paahtunut, ettei sitä enää palaisi. Mutta illalla totesin omistavani mitä mahtavimmat reppu-rusketusrajat. Niin junttia. Aurinko tuntuu täällä olevan kyllä todella voimakas, otsooniaukon takia. Aurinkorasvaa on kulunut ihan hyvissä määrin! Ja silti tuntuu että aina jostain kohtaa kärähtää, vaikka aurinkorasvaa olisikin musitanut lisätä päivän mittaan. Paikallisissa kaupoiss näkee jopa 80-suojakertoimella varustettuja puteleita. Täällä otetaan selkeesti tämä asia ihan tosissaan, Suomessa kun mä typerästi mietin että vitsit spf 25 on jo tosi paljon haha. Ei sais tälläsillä asioilla leikkiä!


SUNSET HUNTER


Uskomaton auringonlasku. Täällä jokainen auringonlasku minkä pääsee todistamaan vetää ihan sanattomaksi. Oltiin ajettu jo viimeiset seitsemän tuntia takaisin Christchurchiin etelä-saaren pohjoisosasta, mutta pakko oli pysäyttää tienvarteen todistamaan tätä hetkeä. Vähän harmitti että päällä ei ollut mitään tämän hienompaa, mutta onhan tää kauluspaita mekko sentään nyt parempi kuin verkkarit, mitkä mulla on yleensä jalassa automatkoilla :----D 

Addut ja kauluspaitamekko on ihan todellisuudessa ihan loistava kombo. Just mun näköinen.  

Vaikka matkaa Christchurchistä Golden Bayhin on 'vain' reilut 500 kilometriä, tarkoittaa se kuitenkin ajotunteina yli 7 tuntia autossa istumista. Suomessa ja Euroopassa sitä on tottunut siihen ajatukseen, että 100 kilometriä on yhtä kuin yksi tunti, mutta täällä todellisuus on jotain ihan muuta. Vaikka tuntuu että pääsee etenemään ihan reippaasti autolla, yllättäen aikaa onkin kulunut jo tuplasti se mitä luuli. Selvää tietenkin on että vuorten yli ajaessa (jotka kulkee kesekellä saarta) menee enemmän aikaa matkustamiseen, mutta jotenkin se aina yllättää. Matkamukavuutta ei ehkä myöskään lisää se, että saan istua takapenkillä kahden siskoni kanssa :---D Voin mainita, että yhdeksän tuntia ihanien siskojeni kanssa autossa voi tuntua melkein tuplasti pidemmälle. 

Onneksi oon maailman etevin autossa nukkuja, mua alkaa väsyttämään jo viiden minuutin ajon jälkeen ja voin nukkua onnellisena pitkiäkin pätkiä autossa tai lentokoneessa. Epäilen että mun vanhemmat ajeluttivat mua niin paljon vauvana, että sen vuoksi mulla aina tulee uni silmään nyt aikuisenakin kun oon kyydissä! Oon ehkä maailman huonoin apukuski, koska väkisinkin mä nukahdan kyytiin jossain vaiheessa :'----DD

Jos CV:een pitäisi laittaa yksi ei niin vakavasti otettava skill, niin mä laittaisin nukkumisen. Missä vain, milloin vain. Mä yleensä aina nukun yöni hyvin ja nukahdan viiden minuutin sisällä siitä kun laitan silmät kiinni. Jos menee enemmän kuin viisi minuuttia nukahtamiseen, niin uskon että mulla on uniongelmia. Ei oo ehkä parempaa taitoa kuin nukkuminen. 

Mutta niin, oon nimennyt itseni sunset hunter:ksi :--D Tuntuu että voisin täyttää ig-fiidini (@reettachristina) pelkillä auringonlaskukuvilla! Ei turhaan sitä sanota että golden hour on paras aika kuvaamiseen, tosin tämä näissä kuvissa taitaa olla jo pink-hour. Kuvat suoraan kameran muistikortilta on jo ihan maagisia. 

ABEL TASMAN NATIONAL PARK | NEW ZEALAND



 Abel Tasman on yksi Uuden Seelannin luonnonpuistoista ja sijaitsee aivan Etelä-saaren pohjoisosissa Golden Bay nimisellä alueella. Pakko sanoa, että tämä alue nousi heittämällä yhdeksi mun lemppareiksi! Ei ehkä mitenkään yllättävää sinänsä, Golden Bay on nimensä mukaisesti kultaisen hiekan ja turkoorin veden luvattu maa moninen rantoineen ja trooppisine sademetsineen. Abel Tasman on yksi suosituimmista haikkaius mestoista Uudessa-Seelannissa, enkä kyllä yhtään ihmettele. Uskomattoman majesteettinen sademetsä alue, mitä upeimpine rantoineen. Tämä ranta jolle käveltiin metsän poikki on yksi upeimmista millä oon täällä käynyt. Me tehtiin tänne vain päiväreissu, mutta suosittua on myös ottaa teltta mukaan ja kiertää koko niemi, nukkuen aina yöt rannoilla ja kävellen päivät. 

En voi väittää että olisin kaikista suurin haikkaus/vaellus fani haha. Lyhyet kävelyretket on tosi jees, varsinkin jos määränpäänä on ranta tai vuorenhuippu, mutta en oikein näe itseäni pidemmillä vaellusretkillä. En tiedä johtuuko tää laiskuudesta vai mukavuudenhalusta, mutta mun mielestä käveleminen on vähän tylsää :----D Ei mua haittaa niinkään teltassa/mökeissä nukkuminen, fyysinen rastitus tai eväsmuonalla eläminen, vaan ehkä juurikin se kävelemisen pitkäveteisyys. Taidan tarvita mielenkiintoisia maisemia jotta jaksan tarpoa eteenpäin. Tästä huolimatta, mua kyllä huvittaisi paljonkin lähteä jollekkin lyhyelle vaellukselle esimerkiksi täällä tai sitten Norjan Lofooteilla! 

Niinkuin paratiisissäkin on käärme, on täälläkin rannalla oma vitsauksensa. Nimittäin ne hiekkakärpäset (sandfly), joista puhuin jo edellisessäkin postauksessa. Ne on vielä pahempia kuin hyttyset, koska ne ei päästä mitään ääntä ja sitten kun piston tuntee on jo myöhäistä. Näistä ainakin itse saan peukalonkynnen kokoisia paukamia jotka on vielä viikonkin päästä isoja ja kutisevia. Huh, tässä tulee ikävä Suomen hyttysiä! Huomattiin myös uidessa täällä, että väsi on aivan täynnä pienen pieniä meduusoja. Läpinäkyviä hyytelö palloja jotka vähän hassuntuntuisesti menee sormien välistä kauhoessa eteenpäin :---D Hiekka tällä rannalla oli ihan kultaista ja toi mieleen korppujauhot niin värinsä kuin rakenteensakkin muodosta. Nimettiin tämä ranta tietenkin loogisesti korppujauhorannaksi. Vesi oli täysin kirkasta ja pohjaan näki ongelmitta syvältäkin. Kultainen hiekka, turkoosi vesi kyllä luo täydellisen illuusion paratiisistä. Ainakin kuvissa. Vesi tosi oli ihan järkyttävän kylmää haha. 

Uudessa-Seelannissa kun ei oikein mitään maanisäkkäitä ole, tuntuu sademetsä jotenkin omalla tavallaan vähän tyhjälle. Mutta äänetön se ei missään nimessä ole, lintuja on täällä ihan pilvin pimein ja se laulukonsertti mikä raikaa sademetsässä on ihan uskomaton. 





SE IHAN TAVALLINEN ASU


Ylläoleva kombo, levikset ja iso miesten teeppari on mun vakio varuste kun lähden täällä ovesta ulos. Ennen reissua omistin vain "naisellisia" rentoja teepaitoja, mutta täällä oon tarkoituksella ostanut miesten puolelta muutaman kunnon oversized teepparin. Kaikista kätevimpiä ne on rannalla, kun yrittää vaivihkaa sujahtaa ulos uikkareista :---D Rento puuvilla tuntuu iholla mukavalle myös lämpimällä kelillä ja väljä malli on the best. Kaukana on ne ajat jolloin mä nautin makkarankuori toppeihin sulloutumisesta! Bombertakki ja Timbat on myös the best. En tiedä enää mitä tekisin ilman Timberlandeja, ne toimii tilanteessa kuin tilanteessa, kesät talvet. Nämä on ahkeran käytön myötä muotoutuneet mun jalkoijen muotoisiksi, jonka vuoksi nämä on myös mitä parhaat haikkaus kengät. Thank god, että muotiin tulee joskus myös asioita jotka on käytännöllisiä! 

Vaikka yleensä yritän kuvailla blogiin niitä hyviä asuja (mitä ikinä tää sitten meinaakaan) on välillä ihan virkistävää itsellekkin ikuistaa niitä normaaleja, tavis asuja. En kyllä kehtaa väittää että ne mun 'kunnolliset' asut on mitään kovin kummoisia luomuksia, mutta harvemmin niitä kaikista arkipäiväisimpiä farkkushortsi + teepaita kokonaisuuksia jää kameran muistikortille. Tän vuoden missioksi voisi ottaa tavis-asujen ikuistamisen?

Heräsin just melkein tunnin liian pitkiltä päiväunilta ja olo on kyllä sen mukainen. En oo ihme kyllä täällä oikein ottanut päiväunia, vaikka Norjassa päiväunet oli melkein jokapäiväistä herkkua. En osaa ottaa sellaisia hyviä maksimissaan puolen tunnin päiväunia, vaan ne venyy aina yli tuntiin. Mun mottona tosin toimii, että nukkumiseen käytetty aika ei oo koskaan hukkaan heitettyä. Rakastan nukkumista. Hassua tosin miten elämä aivan toisella puolella palloa, valuu hiljalleen samoihin uomiin kuin Suomessakin kotona ollessa. Valvon aina liian myöhään, koska vasta kun kaikki muut lopettavat meidän heikon wifin käytön, on se tarpeeksi nopea tv-sarjojen katsomiselle. Herätys on aina liian aikaisin ja juon kahvini talon isoimmasta mukista. Vetkuttelen yökkäreissä vähän turhan pitkälle päivään ja jumitun koneelle, jos ei päivälle oo mitään muuta ihmeellistä suunnitelmaa. Kunnianhimoisesti ennen reissua ajattelin että täällä jokainen päivä tulee olemaan erityinen, mutta niin vain se arki(loma) iskee vasten kasvoja ulkomaillakin. 

Oon kyllä ollut onnellinen tästä seesteisestä ei-velvollisuuksia lomasta. Täytyy tunnustaa että just tätä mä kaipasinkin mulle normaalia pidemmän työputken ja opiskelujen jälkeen. Ihan hyvä vetää happea ennenkuin gradun kirjoittaminen alkaa, näin ainakin itselleni uskottelen. Yritän olla kokematta huonoa omaatuntoa siitä etten suorita jotain. Mulle luonteenomaisesti tulee mulle huono omatunto siitä etten tee just nyt jotain tavoitteenomaisesti. Tuntuu hassulle kun ei ole sitä tavallista to-do listaa tai pakkoa edes opiskella. Oon yrittänyt selittää itselleni että nyt on ihan ookoo olla vain ja tehdä normaaleja lomajuttuja. Käydä keskustassa kävelyllä tai ottaa aurinkoa uima-altaalla. Tai lukea kirjaa koko päivä. Gradua ehdin kyllä kirjoittaa täältä tulon jälkeenkin ihan tarpeeksi. Kai tää on tää suorittamis-syndrooma, jossa vertaan itseäni ja "laiskotteluani" muiden saavutuksiin. 

Chill out! :--D 





WAINUI WATERFALL | NEW ZEALAND



Käveltiin puolijuoksua ylämäkeen muutama kilometri, kilpaa nopeasti laskevan auringon kanssa, jotta ehdittäisiin vielä valoisan aikaan perille vesiputoukselle. Polku kiemurteli sademetsän puiden lomassa, välillä ylittäen kuohuvan joen riippusiltaa pitkin. Ylämäkeen kiiruhtaessa tuntui ettei millään ehdittäisi paikalle ajoissa, mutta kohinan yltyessä saavuttiin viimeinkin putoukselle noin puolisen tuntia ennen auringonlaskua. Vesiputouksissa on jotain lumoavaa, jotain mikä vangitsee katseen ja hukkaa ajantajun. Kohinan vuoksi mitään muuta ei kuule kun veden putoavan ja virtaavan. Vaikka vesi olikin hyytävän kylmää ja ilta ehti jo viilentyä, oli putoukseen pakko päästä uimaan. 

Sarjassa historian hankaimpia kuvassa poseeraamisia. Hämärenevä ilta tarkoittaa heiluessa epätarkkoja kuvia. Liukas ja jyrkkä kallio, ei ole ehkä se optimaalisin paikka seisoskella mahdollisimman heilumatta, varsinkaan kun samaan aikaan paikalliset sandfly:t syö sut melkein hengiltä. Kalliolla tasapainoillessa ei oikein voinut ötököitä lätkiäkkään, koska putoaminen tästä alas ei olisi ollut kovin mukava juttu. Mitä sitä ei hienon kuvan eteen tekisi :'---D En tiedä miten onnistuinkin näyttämään näin seesteiselle näissä otoksissa. Äiti kameran takana on aika velho.

Vesiputouksen vuoksi "altaassa" virtaus oli niin kova, että uiminen osoittautui melkein mahdottomaksi ja takaisin kallion tasanteelle osuminen oli melkoinen taitolaji haha. Onnistuin molemmat jalat lahjakkaasti nirhomaan kallioihin ja muistona tästä hetkestä on ainakin 10 sandfly:n puremaa. Niitä kutittaa ihan vietävästi. Myöhäisestä ajankohdasta johtuen oltiin onnekkaasti ainoat paikalla ja saatiin omia koko putous itsellemme ohi kiitävän hetken ajaksi, ennen kuin palelutti ihan liikaa ja aurinko ehti laskea. Takaisin tarvottiin jälleen puolijuoksua, jotta saisi vähän lämpöä jäseniin ja ehdittäisiin autolle takaisin ennen kuin on pilkkopimeää. Sademetsässä kasvillisuden seassa pimeys yllättää todellakin nopeasti. 


goodlife.
Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates