• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

Reetta / 24 vuotta / Norja

Muotiblogi, joka keskittyy asukuviin ja minimalistiseen skandi-tyyliin.


Blogi


KAKSI TAPAA PUKEA KAULUSPAITA



Nerokasta. Rakastan kikkoja joilla vanhoihin vaatteisiin saa uutta ilmettä ja viime aikoina kaikkialla pyörinyt off-shoulder trendi kauluspaitojen ja takkien kanssa on just sitä. Tavallinen kauluspaita saa ihan uuden ilmeen kun sen asetteleekin olkapäille ja napittaa vain alimmat napit. Olin aluksi super skeptinen sen suhteen, että pysyykö tää nyt oikeesti päällä, mutta yllätyksekseni tää onkin aika tukeva viritelmä! Oon parilla paidalla tätä testannut ja kaikkien kanssa se ei ole toiminut niin hyvin, johtuen varmaan nappien paikoista ja tähtien asennosta. Oikea yksilö taitaa löytyä vain kokeilemalla, mutta mä huomasin että ohut kauluspaita materiaali (ei kuitenkaan liian löysä) toimii parhaiten ja asettuu näteimmin.

Kauluspaita (normaalisti puettuna) tekee vekkihameesta vähän asiallisemman kokonaisuuden, mutta olkapäille vedettynä muuttuu ilme paljon aistikkaammaksi ja trendikkäämmäksi. Mun lyhyt tukka tietenkin vielä korostaa tätä paljasta dekoltee aluetta. Huippua miten näinkin pienellä kikalla pystyy muuttamaan koko asun ilmeen! Täähän on selkeästi toimistolta suoraan juhliin asuvaihdos haha. 



En oo se uskalian värien yhdistelijä, te tiedätte sen kyllä! Yllättäen vaaleansininen ja vaaleanpunainen näyttääkin hyvältä yhdessä! Olin vähän skeptinen tän suhteen ja mieluiten olisin pukenut päälle valkoisen kauluspaidan, mutta sen sijaitessa 1000 kilometrin päässä minusta valkkasinkin päälle vaaleansinisen version. Ja se toimii! 

Oon ollut vähän 'ongelmissa' sen suhteen että mitä muuta voi midi-mittaisen vekkihameen kanssa pukea kuin vain teepaidan. Tän myötä uskallan suositella erilaisia kauluspaitoja ja off-shoulder paitoja. Avain taitaa olla siinä, että paidan saa joko hameen alle tai että se on tarpeeksi tyköistuva vyötärön kohdalla. Oon testannyt yhtä löysää off-shoulder paitaa tän hameen kanssa ja se kadottaa multa vyötärön kokonaan, mikä ei oo ehkä tavoiteltavaa haha. 

Iskeekö teihin tämä "off-shoulder kauluspaita" trendi?


YKSINKERTAINEN SKANDI-TYYLI



Mä välillä unohdan täysin sen, että pukeutuminen on hyvinkin yksinkertaista. Mun mieli karkaa aina miettimään monimutkaisia ja "mielenkiintoisia" kokonaisuuksia, unohtaen että yksinkertaisissa skandi-tyyli kokonaisuuksissa mä kuitenkin viihdyn mitä parhaiten. En tiedä miksi usein ylenkatson niitä mun tavallisia asuja, voi hyvinkin olla että juuri ne on niitä kaikista inspiroivimpia. Arkipukeutumiseen mä ainakin kaipaan eniten inspiraatiota, koska en mä oo se tyyppi joka arkena kokeilee jotain uutta ja mielenkiintoista. Oon varmasti sanonut tän ennenkin täällä blogissa, mutta sanon nyt uudestaan. Haluan keskittyä yhä enemmän niihin tavis-asuihin. Helppoihin kokonaisuuksiin, jotka voi vain kiskoa päälle kun lähtee pyöräilemään kaupungille tai ruokakauppaan. 

Tämä kokonaisuus on ollut mun tän kesän go-to asuja. Culotteshousut tai puvunhousut yhdistettynä rentoon teepaitaan ja farkkutakkiin toimii ihan joka tilanteessa. Tykkään käyttää kesälläkin takkeja, koska onhan se nyt ihan eri fiilis vetää se teepaidan kuin villapaidan päälle :---D Farkkutakki on mun tän kesän ykköstakki, oon pitänyt sitä joka viikko vähintään neljä kertaa! Toissa kesä mentiin nahkatakissa, viime kesä trensseissä, joten tän kesän vakkari taitaa olla sitten farkkutakki. 

Ainiin, jotain uutta! Leikkasin hiukset! Tai kävin leikkauttamassa siis haha. Tätä ei voi enää väkisinkään kutsua long bobiksi, vaan tää on ehdottomasti jo polkkatukka. Mulla ei oo koskaan ollut näin lyhkäistä tukkaa, paitsi vauvana ja vieläkin vähän totuttelen tähän uuteen mittaan ja siihen miten tätä oikein kannattaa stailata. Vitsit tää tuntuu raikkaalle ja kevyelle! Kunnon kesätukka fiilis. Miten olo tuntuukaan heti paljon ryhdikkäämmälle, kun tukka on leikattu kunnolla ja on järkevässä mitassa. Musta mun olemus alkaa tuntua tosi raskaalle heti kun tukka alkaa yltämään olkapäille, onneksi nyt menee taas hetki siihen mittaan. 

Ihanaa viikonalkua!

HALUAN MIELUUMMIN OLLA INSPIROIVA TEOILTANI KUIN VARTALOLTANI


I'd rather have my thoughts and acts to be inspirational than having an inspirational body.

Haluan mieluummin olla inspiroiva ajatuksiltani ja teoiltani kuin vartaloltani.

Vietän suhteellisen paljon aikaa Instagramissa, niinkuin me kaikki todennäköisesti. Jatkuvasti törmään termiin "goals", oli kyseessä sitten bodygoals tai mikä tahansa muu elämän aspekti. Bodygoals ja inspiroivat ihmiset upeine kroppineen taitaa kuitenkin olla se kaikista dominoivin ja näkyvin asia tästä ilmiöstä. 

Instagram on täynnä erilaisia naisia (usein naisia, tai ainakin heitä mun fiidiini useimmiten päätyy), joiden tilin tarkoitus mun mielestä tuntuu olevan vain oman kropan esitteleminen siitä syystä, että se on inspiroivaa meille muille ig-selaajille. Tiedättekö mitä mä haen? En sano että siinä on mitään pahaa tai väärää, että tätä kautta inspiroi ihmisiä esimerkiksi liikkumaan tai syömään terveellisemmin, haaveissa tämä inspiroiva #bodygoals kroppa ja on paljon hyviä ja ajatuksia herättäviä tilejä tämän kategorian alla. Kuten esimerkiksi @Imre Çeçen, jonka postauksissa on paljon enemmän sisältöä ja ajatusta kuin monissa muissa kroppaa esittelevissä postauksissa. Hän esimerkiksi näyttää konkreettisesti miten eri poseerausasennoilla tai valoituksilla saa huomattavia eroja kuviin. 

Mutta jokin tässä kuitenkin tökkii mua ja on tökkinyt pitkään. Kunnes yksi päivä juurikin Imren kuvaa katsellessa tajusin mikä tässä mun mielestä on "väärin". Kuvaa katsoessa mietin pinnallisesti ja puolitosissani, että oispa mullakin tollainen kroppa niin voisin tehdä samaa hommaa kuin hän. Heti tän ajatuksen jälkeen tajusin miten abstrakti ajatus tämä on. 


En mä halua että inspiroiva asia minussa on mun vartalo. En todellakaan! Mä oon niin paljon enemmän kuin mun ulkoinen olemus, kuin mun peppu tai istuessa muodostuvat makkarat. Mä haluan sen sijaan inspiroida ihmisiä sillä mitä mä teen, miten mä ajattelen tai mitä mä sanon. Haluan inspiroida ihmisiä mun aivoilla. Osittainhan mun blogi inspiroi ihmisiä tyylillisesti, mikä on periaatteesa rinnastettavissa näihin #bodygoals tileihin, mutta kuitenkin mun mielestä tyyli-inspiraatiokin on paljon enemmän. Pukeutuminen kun on mun mielestä kaikista helpoin ja vaikuttavin tapa ilmaista itseään joka päivä. 

Mun mielestä yhteiskunta missä me nyt elämme on mennyt jotenkin outoon suuntaan, että inspiroivana asiana todellakin nähdään meidän vartalot, sen sijaan että inspiroiduttaisiin enemmän siitä että joku kierrättää kaikki roskansa, lukee paljon kirjoja ja opiskelee vapaa-ajallaan, avaa oven kenelle tahansa ohikulkijalle, kirjoittaa runoja tai on ystävällinen ihminen. Milloin meistä tuli niin ulkonäkökeskeisiä, että aloimme seuraamaan (ja julkaisemaan) kuvia Instagramissa joissa vartalomme on etusijalla? 

Kyllähän mä itsekkin laita kuvia itsestäni Instagramiin, joko uikkairessa, jossain asukokonaisuudessa tai pelkästä naamastani. Mutta kehtaan väittää että niiden takana ei ole se ajatus, että haluaisin jonkun inspiroituvan siitä miltä mun peppu tai vatsa näyttää kun jännitän niitä oikeassa kuvakulmassa ja oikeassa valaistuksessa. Sen sijaan mä haluan puhua kehopositiivisuudesta, itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta, muodistaelämästä ja matkustelustaekologisuudesta ja kuluttamisesta. Ja ehkä myös kakuista ja jäätelöistä. Haluan jakaa asioita joilla on jotain merkitystä ja ainakin koen ettei mulle ole merkitystä sillä, että muut jakavat näitä #bodygoals kuvia Instagramiin. Mutta ehkä sillä on merkitystä heille ja sekin on ok. 

En oo ihan varma itsekkään mitä mä tällä tekstillä haen. Ehkä sitä että sen luettuanne pysähtyisitte hetkeksi miettimään tätä asiaa. Miettimään, että mitä te haluatte jakaa ja inspiroida ja mistä inspiroitua.  Tuntuu välillä, että itse kukin tarvitsee vähän muistutusta siitä, että elämässä on muutakin kuin #bodygoals.

HIS STYLE HER STYLE

YHTEISTYÖ  | COLLABORATION


Ei olla poikaystävän kanssa täysin toisiin mätchäävät tyyleiltämme, mikä ois tietenkin mun haavekuva. Samanlaiset tuulipuvut ja sitä rataa! En voi väittää ettenkö olisi joskus yrittänyt tuputtaa mun tyylisiä vaatteita toisen kokeiltavaksi haha. Mä taidan kuitenkin olla enemmän extreme joka suuntaaan, niin trendien, minimalistisuuden kuin myös hipsteri tyylin suhteen. 

Paremman puoliskon tyyli on ehkä vähän klassisempi ja huolitellumpi kuin mun (ainakin silloin kun me tavattiin), niin ajan myötä ollaan alettu tyyliltämme muistuttaa yhä enemmän toisiamme :--D Mission completed! Tykätään samoista jutuista ja yhdistellään niitä samoilla tavoilla. Moneen otteeseen mä oon myös käynyt vaatevarkailla poikaystävän vaatekaapin puolella, mun mielestä ei oo paljoa parempia asioita kuin poikaystävän teepparin päälle pukeminen ja hukuttautuminen itselle vähän turhan isoihin villapaitoihin hah. Moneen kertaan oon myös todennut sen, että miesten osastolta löytyy paljon paremmin tyylikkäitä "klassisia" vaatteita ja asusteita. Saatan välillä kannustaa poikaystävää ostamaan jotain, että saan myöhemmin lainata sitä itse!

Unisex jutut on mitä parhaita, varsinkin kun niillä pystyy mun tapauksessa tuplaamaan oman vaatekaapin! Kun Trendhim:ltä kysyttiin haluaisinko tehdä heidän kanssa yhteistyötä, olin innoissani että vihdoinkin voin antaa jotain poikaystävälle takaisin. Hän kun pyyteettömästi usein ottaa kuvia mulle blogiin ja jaksaa odottaa ennen lähtöä, kun vaihdan asua vielä kolmannen kerran. Trendhim on miesten asusteisiin ja koruihin keskittynyt nettikauppa, laajalla ja kattavalla valikoimalla, josta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Mä tietenkin valitsin meille yhteiseksi heiltä Dane Dapper merkkisen kellon ja siihen sopivan vaihtohihnan. Jos jokin meidän tyylissä on samankaltaista, niin se on kellot.



Tykkään itse tosi unisex-mallisista kelloista, en voisi kuvitellakkaan itselle ranteeseen jotain siroa kellotaulua timanteilla. Tän vuoksi löydän usein mun lempparikellot miesten mallistoista, onneksi mua ei haittaa se, että kellotaulu on vähän suuremman kokoinen. Unisex-kellot usein menee asun kuin asun kanssa ja ootte saattanut bongata tän kellon jo parista (tämä ja tämä) asusta blogin puolelta tätä ennen. Tää on ollut liimattuna mun ranteessa, joten voi olla hetki ennenkuin poikaystävä itseasiassa saa tän käyttöönsä :'---D Kumpikaan meistä ei oikein oo oikein asuste/koru ihmisiä. Kello on just ainut asia mikä meidän päältä löytyy säännöllisesti. Less is more. 

Poikaystävän asu on jotain mitä on just hänen tyyliä, lenkkarit, farkut ja hyvä teeppari! Vois kuullostaa vähän tylsälle, mutta mun mielestä sitä se ei todellakaan ole. Jotkut ihmiset pystyy yksinkertaisesti "pull off" teepaita ja farkut asukokonaisuuden ja poikaystävä on yksi heistä. Mä taas en valitettavasti ole, tuntuu että mun päällä teepaita ja farkut on liian yksinkertainen kokonaisuus ja kaipaa vähän jotain extraa. Mun asu onkin siksi jotain muuta, vaikka teepparin ympärille sekin koostuu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisikin ollut mielenkiintoista stailata meidän mäthcääviin asukokonaisuuksiin tätä varten!


Dane Dapper watch

Oon täysin koukussa teepaitoihin just nyt. En muista että olisin varmaan yläasteen jälkeen käyttänyt näin paljon teepaitoja. Tän hetken yksi lemppareista on tämä unisex-punavalkoraidallinen teepaita ja oon pitänyt sitä koko viikon, joko puvunhousujen, farkkujen tai kotiverkkareiden seurana. Tänään päälle päätyi sentään jotain vähän mielenkiintoisempaa, oon edelleen tosi fiiliksissä teepaita ja spagettiolkain mekko kombosta. Tällä hetkellä toivon, että mulla olisi kukallinen kesämekko, jonka alle voisi laittaa teepaidan. (montako kertaa voi yhteen kappaleeseen kirjoittaa sanan teepaita)


 Mikä on teidän tuomio, kummalle tää kello sopii paremmin? ;--)



KÖYHÄN EI KANNATA OSTAA HALPAA

weekday trench coat

Siitä kai tietää aikuistuneensa, että alkaa "keräämään" vaatekaappiinsa klassikkoja joita uskoo käyttävänsä vielä viisikymppisenäkin. Tai ainkin melkein. Mulla on ennen ollut vähän tapana tyytyä vaatekappaleisiin jotka löysin halvalla, riitti että ne oli vähän jotain sinne päin mitä olin hakenut. Nyt oon pyrkinyt pääsemään tästä tavasta eroon ja oikeasti etsimään ne _täydelliset_ yksilöt ja sijoittamaan niihin jos on tarve. Tiedän kuinka huono tapa tuo oikeasti on, sen sijaan että sulla olisi se yksi tosi hyvä kaapissa, saattaa sieltä kaapsta löytyä kolme melkein hyvää. Ja näiden kolmen hinnalla olisi varmasti saanut sen yhden tosi hyvän, joka oli vähän kalliimpi. Oon joskus kuullut sanonnan että "köyhän ei kannata ostaa halpaa", mikä tavallaan pätee tähänkin. Sanonta alunperin tarkoittaa sitä, että kannattaa sijoittaa kalliimpaan joka kestää pidempään, mutta mun kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että köyhäillessäni mun ei kannata ostaa kolmea melkein kivaa vaan se yksi just hyvä. Koska jos kaapissa on vain se melkein-yksilö, sitä aina etsii parempaa tilalle. Tietty jos sen täydellisen löytää edullisesti niin sitten, go for it :---D

Varsinkin takkien kanssa oon nyt päättänyt myydä/lahjoittaa ne melkein täydelliset yksilöt (joita niitäkin saattaa olla pari kokoelmassa) ja omistaa vain sen yhden just hyvän. Trenssejä mulla on varmaan enemmän kuin laki sallii, oon muutaman superkivan löytänyt kirpparilta ja muutaman oon ostanut vain sen vuoksi että koska haluan jonkinlaisen tälläisen. Oon kaivannut monesti kunnon trenssiä vaatekaappiin, tälläistä kunnollisen ruskeaa (eikä mitään hailua beigeä), kahdella nappirivistöllä (eikä pelkällä vyöllä solmittavia), kunnon jäykästä kankaasta (eikä sellaista huitulamateriaalia). Ja se löytyi vihdoinkin! Käyn Weekdayssa aika usein, mutten koskaan oikein raaski sieltä mitään ostaa, mutta onneksi tämä takki oli alennettu alkuperäisestä 120€ hinnastaan reippaasti alaspäin. Muuten mä varmasti piheyksissäni olisin jättänyt tän kauppaan. 

En oo varma kuinka  moni tätä selkeästi oversized-mallista trenssiä sanoisi klassikoksi. Klassikko trenssejä miettiessä varmaan aika monella tulee mieleen vain tyköistuvat Burberryn trenssit. Mä rohkenen olla eri mieltä haha. Rakastan tätä just sen vuoksi, että se on melkein nilkkoihin asti ja totisesti oversized. Tähän saa taiottua vähän muotoa kiristämällä vyön taakse solmuun ja käärimällä hihoja muutamaan otteeseen ja jos taas takin haluaa kiinni, niin silloin vyöllä voi kiristää itsensä takin sisälle. 

Takit on todellakin mun heikkous ja vaatii todellista mielenlujuutta multa olla ostamatta niitä ja luopua niistä melkein kivoista.

Ruskea trenssi tulee tietenkin pukea valkoisen teepaidan ja farkkujen kanssa. Mun ihastus punaiseen jatkuu edelleen ja tää paita on kuin tehty mulle. Poikaystävä aina vitsailee, että mulla on paljon tunteita laidasta laitaan päivittäin, kun taas hän on paljon rauhallisempi tapaus. Mulle ja mun tempperamentille tämä teeppari on match made in heaven!

LOREAL COLORISTA #PINKHAIR ARVOSTELU


Muistatte varmaan, mulla oli vaaleanpunainen tukka. En tiedä oikein mitään muuta näinkin yksinkertaista asiaa mikä voi saada niin hyvälle tuulelle! Rakastin mun vaaleanpunaista tukkaa, mutta pakko myöntää että sen jälkeen tämä tuhkanvalkoinen tuntuu taas tosi raikkaalle ja omalle. Värjäsin mun tukan siis Loreal Colorista sarjan #pinkhair washout värillä ja haluan kirjoittaa nyt sitten mun mielipiteen tuotteesta, sen käytöstä, lopputuloksesta ja sen pois peseytymisestä.

Tuote levitetään sellaisenaan kuivaan tukkaan ja se on superhelppoa, kunhan suhteellisen tasaisesti levittää värin joka puolelle, onnistuu lopputulos. Itsellä huomasin sen, että koska aloitin levittämisen edestä, oli edessä väri hieman voimakkaampi, koska se ehti siinä vaikuttaa kauemmin. Eli, kannattaa miettiä vähän mistä kohtaa alkaa väriä levittämään. Väriero ei tosin ollut mitenkään kovin huomattava, saati häiritsevä. Yksi tuubi riitti just ja just mun lyhyeen tukkaan, joten pidempään tukkaan tarvii varmasti kaksi. Mulla on tosin aika paljon hiusta, joten ohuempaan tukaan saattaa tämä riittää paremmin. Optimaalista on tietenkin se, että tuotetta levittyisi yhtä paljon joka kohtaan. 

Tuote siis levitetään kuiviin hiuksiin ja mä annoin vaikuttaa sen noin 15 minuuttia, koska halusin vähän pastellisen tuloksen ja koska mun tukka nyt on valkoinen, niin tiesin että tämä tuote tarttuu siihen kyllä hyvin. 15 minuutin jälkeen huuhtelin tuotteen pois ja yllä näkyy lopputulos! Eli todella purkkapinkki tukka, joka oli mun makuun vähän liian tumma ja intensiivinen, mutta ihan hauska yhdeksi päiväksi haha. 

Jos teen tän uudestaan, pesen varmaan tukan heti väriä pois huuhdellessa kerran, jolloin lopputulos on varmasti vähän enemmän pastellinen ja vähemmän intensiivinen. Pesin tukan seuraavana päivänä kahteen otteeseen saman suihkun aikana ja sen jälkeen väri oli mun mielestä täydellinen pastellinen vaaleanpunainen! Ja tämä vaihe näkyy alla.



Olin huojentunut siitä että tää väri lähti hyvin haalistumaan, koska olin melkein varma että se tulee tarraamaan mun tukkaan oikein kunnolla kiinni ja lähtee vasta vaalentamalla pois. Luin yhden kauhutarinan tästä samasta väristä, mutta sinisenä, jossa väri ei vaan lähenyt pois millään (edes kampaajalla) ja lopuksi tukka piti vain leikata pois!!

Onneksi tämä vaaleanpunainen lähti haalenemaan hyvin ja tiesin myös sen, että mun tukkalaatu on sellainen että siihen ei meinaa tarttua värit. Tosin en ollut varma oliko tämä ominaisuus säilynyt kaiken tämän vaalentamisen kanssa. Epäilin että mun tukka vois olla niin vaalentamisesta kärsinyt, että se imaisisi itseensä shokki-pinkin värin, minkä värinen levitettävä aine oli. En tosin sitä sinistä lähtisi ikimainkaan kokeilemaan tähän tukkaan. 

Pesin tukkaa koko ajan normaalilla shamppoolla ja olin vähän huolissani siitä että alkaako keltainen paistaa lävitse pinkkiin tukkaan, koska normaalisti pesen aina tukkani Fudgen hopeashamppoolla. Mutta ei! Tukka pysyi yhtä kylmän vaaleanpunaisena koko ajan! Tukka haaleni tässä keskivaiheilla aika hiljalleen ja myös mun pitkä pesuväli edesauttoi sitä, että tämä väri säilyi mun päässä noin kaksi ja puoli viikkoa. Pakkauksessahan lukee, että tämä lähtee noin 2-3 pesussa, mutta mun kokemuksen perusteella menee kyllä vähän kauemmin haha.



2-6 pesuun tukka pysyi ihanasti ja selvästi vaaleanpunaisena ja olin jo melkein varma, että tähän tää nyt jää :--D Ei se nyt onneksi olisi kovin paljoa mua haitannut ja joka pesun jälkeen oli mielenkiintoista nähdä minkälainen sävy nyt on päässä. Etuhiuksiin, joihin väri tarttui voimakkaimmin, väri tuntui myös jäävän voimakkaammin kiinni. Ainiin, omaan melko vaaleaan tyvikasvuun tämä väri ei tarttunut yhtään. Ei yhtään. Että en osaa kyllä sanoa, että jos tukka on luonnonvaalea (värjäämätön) tarttuuko tämä väri ollenkaan. Värjäämättömään/vaalentamattomaan tukkaan kyllä pitäisin tätä kauemmin päässä kuin 15 minuuttia, jotta jotain tartuu. Vaalennettuun tukkaan tämän uskoisi tarttuvan kyllä helposti. 

Pesukerroilla nro 7 ja 8 alkoi tukka olla jo enää vain vaaleanpuna-vivahteinen tietyssä valossa. Vaalea alkuperäinen väri paljastui tosi nätisti sieltä alta ja tykkäsin paljon myös tästä vaiheesta jolloin tukassa oli enää vain häivähdys vaaleanpunaista.




Kaiken kaikkiaan varmaan 10 shamppoopesua tarvittiin siihen että tukka oli täysin samassa värissä kuin ennen värjäämistä! Yllä loppuvaiheen tukka-versioita ja alimmaisena sitten tuttu ja turvallinen oma väri.

Mä en voi olla antamatta tälle tuotteelle muuta kuin 5/5! Mun mielestä tää teki just niinkuin lupasi, väri oli ihan täydellinen mun mielestä ja lopulta se haalistui kokonaan pois, mikä oli mulla toiveena. Mä suosittelen tätä kyllä rehellisesti kaikille jotka haluaa vaaleanpunaisen tukan, mutta ei halua sitä lopullisesti! Kannattaa varata tosiaan pari viikkoa ainakin aikaa sen haalistua pois päästä, jos tiedossa on tilaisuus jossa pitää olla "normaalin" näköinen haha. Ja jos tukkaa on enemmän, niin kannattaa varaa ainakin kaksi tuubia väriainetta itselle. Mä varmaan pesisin tukan levittämisen jälkeen heti, jotta saisi heti kättelyssä vähän haaleamman värin päähän. 

Voisin myös kuvitella että varmaan tuun vielä jossain vaiheessa painelemaan vaaleanpunaisella tukalla, olihan toi nyt niin siisti!! Onneksi uskalsin testata tätä ja onneksi tää tuote tekee aikalailla just sen mitä lupaakin! En varmaan mitään muita sävyjä lähtisi testaamaan, oon niin ihastunut tähän vaaleanpunaiseen tukkaan, samaan aikaan very chic, mutta myös leikkisä ja erilainen. 

Onko teistä kukaan tätä testannut? Tai aikooko joku tän mun raportin jälkeen uskaltautua kokeilemaan tätä? ;--)



ASU JOKA ON NIIN MUN NÄKÖINEN



Tää asu kiteyttää mun tyylin ja pukeutumisen mitä parhaiten. Jos joku asu on mun näköinen niin se on sitten tämä haha! Yksinkertainen ja minimalistinen. Välillä mietin sitä, että onko mun tyyli jopa liian simppeli blogin kirjoittamiseen ja asujen jakamiseen. Mutta koska mä oon niin innoissani tästä valkoisen teepaidan ja culotteshousujen yksinkertaisesta kombinaatiosta, saattaa muutkin saada siitä jotain irti! 

Rakastan valkoisia teepaitoja niiden yksinkertaisuuden vuoksi ja varmaan jos saisin loppuelämän käyttää vain yhtä yläosaa, olisi se valkoinen teepaita! Tällä hetkellä pidän eniten rennon mallisista ja hyvin laskeutuvista pyöreäkaula-aukkoisista teepaidoista. Tässä asussa näkyy myös mun rakkaus housuja kohtaan, siinä missä yläosissa pelaan varman päälle valkoisten teepaitojen kanssa, housujen kanssa uskallan kokeilla rohkeammin eri tyylejä. Nämä on ne ruutuhousut, joista kerroin postauksessa "sinun ei tarvitse mahtua vaatteisiin vaan vaatteiden sinulle", koska "jouduin" ostamaa nämä L-koossa. Liehuvat vähän vajaamittaiset housut on mun lemppareita ja onneksi rohkaistuin ostamaan vähän jotain muuta kuin mustaa tälläkin rintamalla! Uskon että näistä housuista tulee tän kesän käytetyimmät. Oon sucker alaosille, nautin niihin panostamisesta paljon enemmän kuin yläosista. Ehkä tämä muuttuisi jos satsaisin johonkin muuhun kuin valkoisiin teepaitoihin? :'--D Toisaalta se tuntuu niin omalle, että yläosa on minimalistinen ja alaosa on vähän jotain enemmän, joten miksi sitä muuttamaan. 

Tää asu paljastaa myös mun rakkauden vintagea ja second handia kohtaan, laukku on nimittäin äidin vanha ja sitäkin rakkaampi. Mulla on lainassa äidin vanhoja nahkalaukkuja, joita vaalin todella paljon, vaikken niitä kovin usein käytäkkään. (Ongelma on se, että osaan käyttää vain mustia laukkuja ja nahkakenkiä.) Surullisena oon todennut sen muutoksen, että kirppareilta ei enää löydy oikeasti vanhoja vaatteita, vaan valikoima muuttuu kokonaan ketjuliikkeiden tarjontaan. Asuste rintamallakin tää asu on juuri sitä minua parhaimmillaan, päällä mulla on aina kello ja mun mini renkaat korvissa (joita ei tässä kuvassa ees näy) ja suhteellsien usein silmälasit. En yksinkertaisesti osaa käyttää koruja, välillä aina yritän, kunnes taas totean että ne ei oo mun juttu. Tän vuoksi oonkin varmaan rakastunut silmälasien käyttämiseen ja vaihtelemiseen, niillä saa vaihdettua ilmettä yhtä tehokkaasti kuin asusteilla ja koruilla! 

Ja tietenkin. Parhain ja rakkain viimeisenä. Kengät! Kaikki jotka mun tuntee henkilökohtaisesti, tietää kyllä että oon pahimman luokan "crazy-shoe-lady" :--D Siinä missä ennen tosin rakastin korkoja, niin nyt omistan enää vain kahdet. Mun prioriteetti on vaihtunut täysin siihen verrattuna, koska nykyään rakastan mukavia kenkiä ja Birkenstockit on varmaan paras esimerkki tästä. Raaskin vihdoinkin sijoittaa aitoihin Birkenstockeihin, sen jälkeen kun olin käyttänyt h&m kopioita non-stoppina melkein kolme vuotta. Rakastan näitä kenkiä! 

Ootteko samaa mieltä, että tää asu on sitä tyyppillistä mua? Tuntuu hyvälle, että on jokin tyyli mitä voi kutsua omakseen ja että tietää mikä on siihen omaan tyyliin sopivaa. En koe inspiroivaksi alkaa kokeilemaan sen ulkopuolelta asioita,  vaan nautin juurikin näistä mun normaaleista kokonaisuuksista. Inspiroiko tälläiset "tavalliset" asut? 



Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates