• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

About me

Reetta / 23 years old / Norway

Fashion Blogger. Coffee lover. World citizen.


Blog


QUEENSTOWN | NEW ZEALAND


Queenstown oli meidän roadtripin eka pysäkki, heti Lake Tekapon ja Pukakin jälkeen. Tai oikeastaan Queenstownin piti olla meidän viimeinen etappi, mutta koska Uuteen-Seelantiin iski sykloni (jo toinen tänä aikana kun oon täällä!) käännettiin reissu pää alaspäin. Alunperin piti ensin lähteä pohjoiseen ja tulla takaisin etelän kautta, mutta koska Nelsoniin ja Golden Bayhin tän syklonin vuoksi luvattiin kolme päivää rankkasadetta, päätettiin lähteä eka Queenstowniin, jossa luvattiin vähän vähemmän sadetta. 

Satoi kuitenkin paljon :---D Meidän koko reissun aikana ei tainnut olla yhtkään päivää, _nolla_, jolloin ei satanut. Kastuttiin aika moneen otteeseen, mutta ei sitä onneksi vielä tiedetty Queenstownissa haha. Ajetiin ekana päivänä pitkä siivu sinne asti Christchurchista ja saavuttiin vasta pimeällä ja mentiin suoraan leirintäalueelle ja nukkumaan. Koko reissun ajan mentiin nukkumaan ysin aikoihin ja aamulla herättiin kuuden pintaan kun aurinko nousi, ihan paras järjestelmä! Maksimoitiin näin valoisan aika, jota on enää täällä vain noin 10h päivässä. 

Vietettiin Queenstownissa kaksi yötä, seuraavana päivänä kiivettiin heti aamutuimaan kahdeksalta kukkulan päälle, josta aukesi maisemat kaupunkiin ja Lake Wakatipulle. Ei oltu ihan varauduttu että haikki olisi niin rankka, tunnissa noustiin melkein 500metriä ylöspäin ja jos aamulla oli ollut vähän vilu, ei sen jälkeen enää ollut :---D Maisemat harmiksi oli vähän pilven peitossa, tuolta näkymät olisivat varmasti aika uskomattomat kirkkaalla säällä. 


Voin paljastaa että tällä roadtripillä ei ollut mitään muotiin liittyvää, tai edes lähelle liippaavaa. Yllä oleva outfit, eli oranssi kuoritakki ja pipo oli varmasti käytetyimmät vermeet koko reissulla :----D Kuten jo sanoin, satoi aika moneen kertaan! Huvittaa näin näitä kuvia jälkeen päin katsoessa, että tää oranssi takki on mulla sitten ihan jokaisessa kuvassa, välillä onneksi muistin ottaa sen pois kuvan oton ajaksi, jos ei taivas kaatanut saavillista niskaan juuri silloin. 

Päätettiin ottaa gondoli alas takaisin, koska rämpimimen alas tohon jyrkkään mäkeen ei oikein innostanut. Säästyi siinä varpaiden lisäksi myös aikaakin haha. 



Ilmeisesti tämä Lake Wakatipu on maailman toiseksi puhtain järvi, ja on 99,9% puhdasta. Ilmeisesti parempi on jos käy juomassa suoraan järvestä kuin että ostaisi kaupasta pullotettua vettä :---D Vietettiin toinen yö vielä leirintäalueella tämän järven rannalla ja koska siellä ei ollut suihkua, piti mun tietenkin käydä siellä uimassa. Mä oon vähän sellainen, että oon väkisin aina uimassa joka paikassa, riippumatta siitä onko mulla oikein varusteitakaan mukana haha. Marokossa Casablancassa mentiin rannalle ja kävin siellä uimassa alusvaatteillani, koska mukana ei nyt ollut uikkareita ja pakko oli päästä pulahtamaan mereen. Tässä järvessä sen sijaan harrastin suomalaiseen tapaan naku-uintia :'--D No worries, kukaan ei ollut paikalla! Lonely Planet (aka mun raamattu) ei suosittele tässä järvessä uimista, koska se ei koskaan oo kymmentä astetta lämpimämpää ja silloin kangistuu lihakset uidessa aika nopeasti. Mä taas oon sitä mieltä, että avannossa uimisen jälkeen tää on ihan pikkujuttuja, vaikken nyt voi väittää että jäin kovin pitkäksi aikaa tänne polskimaan. Uinti vetoja otin kyllä sen verran, että tätä reissua voi sanoa uimiseksi!

Itse kaupunki oli tosi jees, vähän ehkä turisti-kaupungin tuntuinen. Mikä on ymmärrettävää. Täähän on koko Uuden-Seelannin action urheilun keskus ja sen kyllä huomasi. Joka nurkalla myytiin ties mitä hullua urheilua. Me tyydyttiin vain siihen kukkulalle kiipeämiseen ja Kiwi-lintu "eläintarhassa" käymiseen. Paikka ei tosin ollut eläintarha vaan enemmäkin sanctuary, missä kiwejä kasvatettiin munista isommiksi ja päästettiin takaisin vapauteen. Luonnossa Kiwi-linnulla on vain 5% mahdollisuus selviytyä täyskasvuiseksi, mutta kun ne kasvatettiin turvassa noin kilon kokoisiksi nousi selviytymis mahdollisuudet 65% asti! 

Kiwi linnut on kyllä ihan uskomattomia, reissun kohokohdista oli ehdottomasti se, kun sen bongasin pimeässä huoneessa! Kiwithän liikkuu vain pimeällä, joten tässä paikassa niiden vuorokausirytmi oli käännetty päinvastaiseksi ja päivisin oli niiden aktiivisin aika ja niiden asuinpaikka ihan pimeä. Hetki tietenkin meni ennenkuin silmät tottui pimeään ja alkoi mitään erottamaan, mutta lopulta ne karvapallot paljastuivat. Uskomatonta että sitä voi todetä nähneensä Kiwin. 





Queenstownissa olisi voinut viihtyä pitempäänkin, kokematta jäi esimerkiksi Milford Sounds, joka tosin ei ole kaupungissa, vaan kokonainen päiväreissu kauemmas Fjordlandiin. Jos säät olisivat ollet vähän paremmat ehkä oltaisiin viivytty vähän pidempään, mutta naah. Länttä ja sadetta kohti :---D Kyllästytte varmasti ihan just tähän mun sateesta puhumiseen, mutta ette voi kuvitella paljon sitä oikeasti satoi!! Meidän reissaamista taitaa seurata sadekirous, tämä on jo kolmas loma joka on melkein kokonaan sateinen haha. Ens kerralla matkataan varmasti Saharan autiomaahan. Ehkä saadaan sinnekkin vähän sadetta tuotua mukanamme. 



ELÄMÄNI USKOMATTOMIN HETKI



Super monta kuvaa musta uikkareissa ja surffilaudan kanssa, mutta en vain millään voinut karsia näitä tämän enempää. Sorry! (not sorry haha). Näiden täytyy olla aivan lempparikuvat mitkä on musta koskaan otettu. Taitaa olla näiden kanssa jaetulla kärkisijalla! Tämä hetki ja surffi oli ihan maaginen. En voi väittää että olisin ollut maaginen laudan päällä, testasin ekaa kertaa edistyneille tarkoitettua lautaa ja heh, homma saikin uuden haasteen! 

Jos tää hetki surffaamisen jälkeen, kun kuoriuduin mun märkäpuvusta ja hetken heiluin laudan kanssa rannalla, oli niin mieleenpainuva ja tallentui näihin kuviin niin upeasti, voitte ehkä kuvitella kuinka siistiä oli istua aalloissa ja (yrittää) surffata auringon laskiessa ja kaiken värjäytessä vaaleanpunaiseksi? En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä ja sitä tunnetta mikä itsellä oli juuri tällöin. Kun suljen silmäni voin vieläkin kuvitella olevani tässä illassa ja näissä aalloissa. Näistä kuvista mun mielestä vielä paremmat tekee sen, että oon oikeasti ihan uitetun koiran näköinen. Tukka takussa, märkänä, mutta niin onnellisena. Usein sitä näkee niitä lavastettuja kuvia, tilanteita ja hetkiä, mutta tän aidompaa ei oikeasti voisi kai olla. Tää on niin 100% todellinen hetki, uskomaton sellainen. 

Oon jo viime kerralla kirjoittanut miten sitä surffaamisen kanssa tuntee elävänsä, olevansa juuri siinä hetkessä sata prosenttisesti. Kuinka sitä tuntee olevansa yhtä maapallon ja meren kanssa ja kuinka sitä unohtaa kaiken muun paitsi mitä juuri nyt tekee. Musta tuntuu että mä tarvin mun elämään enemmän näitä hetkiä, jolloin oon 100% paikalla, yhdessä hetkessä. Mun "ylivilkkaat" aivot kun kirmaa yleensä jo sitä seuraavassa asiassa mun mielessä ja harvoin keskityn täysin yhteen asiaan kokonaan. Ainut mikä tulee mieleen on lukeminen, siihen osaan uppoutua täysin. Surffaaminen on ihan jotain muuta mitä mä oon koskaan tehnyt. Oon kokeillut monia urheilulajeja, mutta mikään ei oo ehkä samalla tavalla tyhjentävää ja voimaannuttavaa kuin surffaaminen. Lähelle pääsee varmaan lumilautailu ja ratsastaminen. Lautaillessa pääsee samanlaiseen flowtilaan, mutta sen hetken taika on jotenkin ohuempi. Lumi laudan alla ei tunnu samalla tavalla elävältä ja vaativalta kuin meri. Lautaillessa tuntee elävänsä, rakastan sitä vauhdin huumaa, mutta ehkei se enää haasta mua samalla tavalla kuin surffaaminen. Tai en uskalla lähteä haastamaan itseäni sen suhteen että alkaisin harjoitella jotain vaarallista :---D Oon ratsastanut vain muutaman kerran, mutta ehkä siinä on jotain samaa kuin surffaamisessa. Yhteistyötä jonkin elävän kanssa, joka vaatii kaiken keskittymisen ja hetkeen uppoamisen. Mene ja tiedä, mutta musta tuntuu että surffaaminen tekee hyvää mulle, sielulle ja keholle. Tätä siis lisää.

Kuvista pitää kiittää Äitiä, sormet melkein jäätyneenä hän näitä mulle räpsi 

Surffaamisesta puheenollen, pakko päästä jonnekkin lämpimään surffileirille. Asap, nyt heti. Ei tätä lajia oiken pysty hallitsemaan jos sitä pääsee testaamaan vain harvoin, joten nyt kun surffaaminen on vielä hyvin muistissa pitäisi tän vuoden aikana kyllä päästä lähtemään jonnekkin tehotreenaamaan. Surffaaminen on niin paljon enemmän kuin mitä mä nyt osaan ja tahdon kyllä kovasti oppia enemmän. Bali kiehtoisi niin paljon ja siellä jos missä ainakin surffaaminen onnistuu. Hehe, miten ois? :---D

5 FAKTAA MINUSTA BLOGGAAJANA


1. Otan suurimman osan (noin 90%) mun asukuvista yksin, jalustan ja itselaukaisimen avulla. Nyt viime aikoina oon saanut äidin kameran taakse ottamaan musta kuvia, mikä on ollut ihan huippua! Koen melkein kuitenkin helpommaksi ottaa kuvat itse, vaikka se tarkoittaakin sitä, että lokaation etsimiseen menee enemmän aikaa. 

2. Mulla ei ole koskaan ollut tavoitteena saada mun blogille isoa lukijakuntaa tai tehdä tätä ammatikseni. Olen iloinen uusista lukijoista ja tietty on mukavaa että mun juttuja lukee mahdollisimman moni ihminen, mutta tämä blogi on puhtaasti vain mulle harrastus ja näen itseni ihan muunlaisella "työuralla". Tämän vuoksi en myöskään ole kokenut että haluaisin kaupallistaa blogiani kovinkaan paljoa. Välillä toteutan yhteistyöpostauksia, jos tykkään brändistä tai ne mielestäni istuu tänne blogin puolelle hyvin.

3. Kuvien oton jälkeen, muokkaan ne yleensä asap. Kuvien muokkaaminen on mun lempparipuuhaa! Todennäköisimmin samana iltana tai seuraavana viimeistään. Kirjoitan blogia suhteellisen reaaliajassa, mikä tarkoittaa että kuvat tältä päivältä päätyvät hyvin usein jo seuraavaan postaukseen. Harvemmin mulle kertyy varastoon isoa määrää materiaalia ja tykkään siitä, että kuvat on tuoreita kun ne blogiin laitan.

4. Ajastan jokaisen postaukseni. Kirjoitan ne joko samana päivänä etukäteen tai edellisenä, mutta ajastan ne aina julkaistavaksi kello 20.00. Koska uusi postaus tulee 'aina' maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina, kirjoitan yleensä postaukset näitä edeltävinä päivinä. Jos taas tiedän, etten millään ehdi seuraavalla viikolla kirjoittamaan ja editoimaan kuvia esimerkiksi reissun vuoksi, pyrin valmistelemaan postaukset tietenkin etukäteen. 

5. Mun asukuvat on asuja joita pitäisin todellisuudessa tai joita olen pitänyt jo aiemmin tai tiedän tulevaisuudessani pitävän. Valitettavasti reaaliaikainen in real life kuvaaminen ei aina ole mahdollista. Varsinkin kun kävin töissä viime talvena, oli arkena asujen kuvaaminen täysin mahdotonta. Tämän vuoksi osa asukuvista on ns. lavastettuja asukokonaisuuksia ja osa on sitten niitä jotka pystyn kuvaamaan paikan päällä in action.  Koska mä haluan pitää tän blogin tyyli/asukuvablogina toteutan asujen kuvaaminen tapahtuu välillä viikonloppuisin "sarjatulella". Mutta jokainen asu, jonka blogiin kuvaan, on kokonaisuus joka voisi päätyä mun päälle arkena, eikä vain blogikuvia varten.


Jäikö vielä jokin askarruttamaan mun bloggaamisesta? Kysykää ihmeessä :---) 

Voisin kertoa faktat näistä kuvista tän postauksen aiheen hengessä. Tämän postauksen kuvat otti mun äiti ja vitsit näistä tuli kivoja! Asu oli ihan todellinen kokonaisuus jonka puin päälle meidän mennessä kävelylle rantahiekalle, nää farkut on mun all time lempparit, vaikkei ne ole kovin imartelevat päällä haha. Täydellinen vintage-pehmeys ja reippaan kokonsa vuoksi äärimmäisen mukavat päällä. Mustat terveyssandaalit löytyy mun jalasta melkein joka päivä ja tää toppi-teeppari on melkein liian suloinen ollakseen mun juttu! Onneksi yhdistettynä mommy-farkkuihin se ei oo niin söpön oloinen ;--) Nämä kuvat oon muokannut itseasiassa jo muutama viikko sitten, koska yhtäkkiä reissuilta kertyikin niin paljon erilaista materiaalia, että sitä tuntuu riittävän pitkälle tulevaisuuteen. 

VAATEKAAPISTANI PUUTTUU YLÄOSAT



Kirjoittelin teille jo toisten asukuvien yhteydessä, että boyfriend malliset teepparit tai ihan vain ne miesten osastolta ostetut teepaidat on hurmanneet mut täysin. Tuntuu että ne tekee asusta kuin asusta mielenkiintoisemman ja sopii yllättäen melkein kaiken kanssa. Niin farkkushortsien kuin valkoisten puvunhousujenkin kanssa. Rento boyfriend teeppari tekee tästäkin asusta mun mielestä paljon mielenkiintoisemman, verrattuna siihen että olisin pukenut mun mustan naisten teepaidan. Mulla on ollut viime vuosina kaapissa iso aukko teepaita ja yläosa valikoiman kohdalla, oon kokenut vaikeaksi löytää itselle kivoja teepaitoja. Nyt oon täällä ollessa ostanut kourallisen oversized-paitoja miesten osastoilta ja nyt alkaa olla kaapissa toimiva kokoelma erilaisia samanlaisia yläosia.

Yläosat, lukuunottamatta villapaitoja, on aina ollut mulle vähän semmoinen välttämätön paha vaatekaapissa. En oo koskaan oikein innostunut yläosien ostamisesta, vaan mieluummin ostan housuja tai niitä villapaitoja :---D Ja koska teepaitoja sun muita yläosia tarvitsee kuitenkin joka päivä, mun vähät varastot tuntuu aina olevan ihan venähtäneitä, tunkkaisia ja nukkaantuneita, ettei niitä kehtaa enää käyttää missään. Saa nähdä miten nämä oversized-paidat taipuu sitten normaaliin arkeen Suomessa ja Norjassa. Miten sitä aina lomalla jotenkin fiilistelee ihan eri juttuja kuin kotona?

Mikä on teidän kaapissa aliedustettuna? Oonko ainut, jolle yläosien ostaminen ei oo innostavaa puuhaa? :---D Mun kaapista ei löydy yhtään blouse-tyyppistä yläosaa. Kauluspaitoja on sen verran että niillä pärjää töissä, mutta siihen se jääkin. Oon selkeesti tylsä-yläosa-ihminen. 

Oon sitä mieltä, että tää asu näyttää niin multa! Rakastan puvunhousuja, addut ei tuu kellekkään yllätyksenä ja vaikka asukuvissa oon usein ilman silmälaseja, todellisuudessa on ne aika usein mun nenällä. Rakastan näitä mun pyöretä laseja yli kaiken, vaikka mulle aina vitsaillaan että näytän ne päässä ihan Harry Potterilta. Jos mä olisin asukokonaisuus tää vois olla just se! Tai sitten revityt farkut, löysä harmaa villapaita ja addut! 


Kuvat on muuten otettu Lake Tekapon edessä, joka iltahämärässä oli kauniin vaalean-pastelli-sininen. Ihanaa viikonloppua!

MITEN ONNISTUA BIKINI-KUVISSA


Lets face it, bikinikuvat on varmaan yksi kaikista hankalimmista kuvista handlata. Ainakin mun mielestä! Uikkarit päällä on ainakin puolet helpompaa poseerata ja noh, jos ollaan ihan rehellisiä kyllähän tää korkeavyötäröinen alaosa tekee hommasta myös paljon helpompaa. Rannalla mä käytän kyllä toisinaan matalavyötäröisiä bikinihousujakin, mutta pakko myöntää etten ole niissä kameran edessä kaikista itsevarmin. Tuntuu että silloin on todellakin kaikki esillä :--D Toinen syy miksi en pikkupikku bikineissä blogissa esiinny on se, että mun mielestä ne ei oo kovin kuvauksellisia. Paljon mielenkiintoisemmalle kuvissa mun silmään näyttää uikkarit tai korkeavyötäröiset alaosat!

Mutta miten sitten onnistua kuvissa, joissa päällä ei ole kovin paljoa joiden taakse voisi piiloutua? Oon huomannut sen, että välillä mun kehonhallinta ja kehon hahmotus ei oikein vastaa siihen todellisuutta mikä tallentuu kameran muistikortille. Tärkeintä onnistuneisiin kuviin on varmaan se, että kameran takana on henkilö johon sä luotat. Vaikea on onnistua kuvissa, jos tunnet sun olon epävarmaksi kameran edessä ja et pysty rentoutumaan kuvaajan kanssa. Mä oon todennut että kuvat onnistuu parhaiten jos äiti on kameran takana! Äitiin voi aina luottaa, vaikka aina ei mun ja hänen visiot kohtaakkaan kuvien suhteen. Jos kameran takana on henkilö, joka oikeasti nauttii kuvaamisesta ja jolla on oma visio kuvien suhteen, on mallina oleminen paljon helpompaa. Tärkeää on myös, se että kuvaaja antaa vähän ohjeita kuvattavalle, koska kuten sanoin, mun kehonhahmotus ei aina vastaa sitä todellisuutta :--D

Mä oon huomannut että muutama poseeraus toimii melkein aina ja niitä usein näkeekin täällä mun blogissa ja Instagramissa. Eka kuva ja ns. polvillaan poseeraus. En tiedä miksi, mutta jostain syystä polvillaan seistessä reidet näyttää heti paljon hoikemmilta ja ryhti tulee automaattisesti hyväksi. Kuvissa kannattaa yleisestikkin pitää yllä hyvää ryhtiä, laskea olkapäät, vetää vatsa sisään ja jännittää keskivartaloa. Näillä kikoilla melkein asento kuin asento näyttää imartelevalle. Toinen takuuvarma onnistuja on aina takaapäin jalkojen päällä istualteen otettu kuva (kahden kuvan kollaasissa). Kantapäiden päällä istuessa takamus näyttää yleensä aika hyvälle haha ja kunhan pitää selkää suorana, näyttää selkäkin hyvälle. Ainut mikä tässä yleensä epäonnistuu on hiukset. Mulla hiukset usein takaapäin näyttää ihan kananpyllylle :-----DD Itselle usein käy myös niin, että istun vinossa, enemmän vasemman jalan päällä, mutta tämä johtuu mulla vain siitä, että en pysty istumaan oikean polven päällä enää kunnolla polvileikkauksen jälkeen. Nää kaksi on mun lemppari "poseerauksia" rannalla, vähän jotain muuta kun perinteikästä seisomista rantahiekassa, muttei mitenkään älyttömän näköisiä yliposeerauksia. 

Luontaiset liikkeet toimii kuvissa yleensä nätisti. Jos vain seisoa pönötän rannalla, näytän yleensä vähän töpöltä, joten pieni askellus tai askeleen oton feikkaaminen tuo vähän eloa kuvaan. Edestäpäin otetuissa kuvissa ristin yleensä jalkani toisen eteen, kuin olisin ottamasta askelta eteenpäin (kuva 2) tai sitten vien toisen jalan kokonaan sivulle (tämä kuva). Koska mulla ei oo mitkään maailman kapoisimmat reidet, näyttää perinteinen thigh-gap-pose mun kropalla vähän hassulta, joten sitä en suosi edestäpäin otetuissa kuvissa. 

Takaapäin otetuissa kuvissa taas usein seison jalat täysin rinnakkain tai vähän askeltaen, kuten tämän postauksen kuudennessa kuvassa. Pakko myöntää että takaapäin otetut kuvat on usein mun lemppareita, tykkään siitä miltä mun selkä ja peppu näyttää ja takaapäin otetuissa kuvissa on usein eri tunnelma kuin edestä päin otetuista. Jos peppu on lemppariosa kehossa, niin miksei sitä saisi esitellä! Kuhan vain hiukset on jollain tapaa ojennuksesta myös takaraivolta, niin oot good to go ;--)

Viimeinen vakkari-pose, muttei todellakaan vähäisin on sivuttain tai olkapään yli kurkkaava takaapäin. Sivuprofiilissa ryhdin ylläpitäminen on tärkeää, mä yritän aina muistaa jännittää vatsalihaksia ettei vatsa pullota hehe. Sivuprofiilissa korostuu nätisti peppu ja kun katse tulee olan yli, on asento mun mielestä sensuelli ja moniulotteinen!



Jos mun pitäisi summata mun vinkit viiteen kohtaan, 


1. Valitse kuvaaja johon luotat ja joka osaa neuvoa sua näyttämään hyviltä kuvissa

2. Pidä hyvä ryhti, laske olkapäät ja jännitä vatsalihaksia

3. Imitoi luonnollisia liikkeitä poseerauksissasi, kuten askeltamista ja älä yliposeeraa

4. Polvillaan seisten ja jalkojen päällä istuen kuvat mun kokemuksen perusteella näyttää aina hyville!

5. Mieti sun oman kropan vahvuuksia ja korosta niitä kuvissa, jos sulla on hyvä peppu, kuvat takaapäin ja sivusta näyttää hyvälle, kun taas jos tykkäät sun jaloista, asennot joissa jalkojen liike korostuu näyttää hyvälle. Puolivartalo kuvissa, kuten vedessä seistessä pystyy häivyttämään alakropan kuvasta luonnollisesti pois ja keskityttyä yläkropan vahuuksiin!

+ muista hymyillä! Hymyilevät ihmiset näyttää aina kauniilta :--))





TEEPAITA MEKON ALLA



Mä tiedän että monille tämä teepaita mekon alla kombo ei ole se mieluisin. Lusekelen muista blogeista usein näitä IN/OUT listauksia ja tämä kerrospukeminen päätyy joka paikassa sinne OUT-listalle haha. Kyllähän mä sen ymmärrän miksi, uskon että tää jakaa mielipiteitä. Mä taas tykkään! Näitä kokonaisuuksia on näkynyt ehkä noin vajaan vuoden Instaramissa ja blogeissa ja oon oman lusikkanikin soppaan laittanut muutamaan otteeseen. Nämä edelliset asut löytyy täältä ja täältä!

Parasta tässä yhdistelmässä on ehkä se, että sen myötä on melkein rajaton mahdollisuus yhdistelyyn. Musta on loistavaa, että juhlavalle mekolle saa uusia käyttökertoja. Toiseksi parasta on ne ala-aste vibat. Oon jo vähän pidempään etsinyt sitä just hyvää mustaa slip-on mekkoa, mutta en oo siihen(kään) halunnut sijoittaa kovin montaa kymppiä. Onneksi bongasin tän mekon täältä Uudesta-Seelannista vain kymmenellä dollarilla! Vähän vielä sovituskopissa arvoin juupas eipäs tän mekon kanssa, kunnes myyjä tuli varta vasten sanomaan että yeaah girl you can pull this off! Taidan olla vähän sucker kehuille, koska sitten päätin heti tän ostaa :----D En tiedä onko toi täällä käytössä vain myyntikikkana, mutta ainakin muhun suomalaisena tehoaa kehut heti, koska harvoin Suomessa niitä vaatekaupoissakaan saa. En osaa yhtään siis arvioida oliko ne kehut aitoja vai pelkästään small-talkia. Tosin toinen myyjä vielä kassalla totesi mulle, että he olivat tämän ensimmäisen kanssa puhuneet että vitsit tää mekko näyttää kivalta mun päällä ja onneksi otin sen! 

Vitsit, ton vuoksi olin koko loppu päivän yhtä hymyä. Kehu on niin pieni juttu, mutta saattaa muuttaa jonkun toisen päivän täysin :---))

Tämä mekko tämän asukokonaisuuden lisäksi toimii kyllä loistavasti myös little-black-dress asemassa, vaikka harvoin mä taidan mihinkään juhlaviin tilaisuuksiin päätyä haha. Tän vuoksi on mielekästä pitää näitä juhlavaatteita ihan vain arkenakin. 

Ainiin, ehkä vielä pari sanaa tästä kuvauslokaatiosta! Christchurchissä on paljon graffiteja ja tää on niistä varmaan kaikista isoin ja näyttävin. Se on kooltaan yhden hallin takaseinän mittainen ja hyvinkin vaikuttava. Lähdettiin vartavasten tätä etsimään yksi päivä ja käveltiin tyynesti ohitse sitä huomaamatta. Seuraavan korttelin kulmassa oltiin vähän ymmällään että missä tää nyt on, koska luulisi että se ois aika helppo bongata. Googlailun jälkeen sain lokaation selville, ja kun käännyttiin takaisin tulo suuntaan, siinä se oli, ihan meidän nenän edessä :---D Joskus pitää muistaa katsoa taaskepäin, eikä vain painella eteenpäin haha. 

Nyt sitten se ratkaiseva kysymys; lämpenettekö te teepaidoille mekkojen alla? Vai onko ehdoton NONO?
Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates