• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

AND THEN THE SUN WENT DOWN


Auringonlaskut on mun mielestä aina pysäyttäviä, kaikki ne värit mitä aurinko värjää taivaalle. Uskomatonta. Auringonlaskus Saharassa oli tosin omaa luokkaansa. Ei mulla riitä sanat vieläkään kuvailemaan sitä miten se aurinko katosi tonne dyynien taakse, jättäen jälkeensä pienen kajon joka vaihtui nopeasti säkki pimeään tähtitaivaaseen. 

Istuttiin pitkään dyynillä ja katseltiin miten aurinko lipui alemmas ja alemmas. Katseltiin ja välillä kuvattiin, mutta todellisuudessa ei tota saanut mitenkään tallennettua. Muualle kuin mielikuvina aivokalvolle. Mä oon, jos en nyt aina, mutta aika pitkään ollut yö ihmisiä. Parhaita hetkiä mun mielestä päivässä on ne hetken auringonlaskun jälkeen yöllä. Siksi ehkä fiilistelin niin paljon sen tähtitaivaan tuijottelua, sitä tunnetta mikä siellä oli ollessa. Olo oli jotenkin todella painoton, irrallinen ja tyhjä. Hyvällä tavalla. Ihan kuin koko maailma oli kaiken sen ulkopuolella, ei ollut muita huolia kuin se, että kuinka monta torakkaa löydän mun sängystä tai mitä jos yöllä pitää juosta vessaan pilkko pimeässä. Osa meidän leirissä nukkui maassa tähtitaivaan alla, mulle tosin kelpas se että meidän tenltan ovi jätettiin auki. Sekin on jo yllättävän vapauttavaa että kännykässä ei oo kenttää. Ei oo mitään mahdollisuutta olla ulkomaailman kanssa yhteydessä. Mietittiin sitä, että kuinka täysin me luotettiin meidän oppaaseen, joka oltiin netistä varattu. Luotettiin aivan sokeasti siihen että hän pitää meidät turvassa ja että me pärjätään. Oltiin täysin hänen varassaan sen aavikkoreissun ajan. Pelottava ajatus on se, että on täysin toisen ihmisen varassa, kun on tottunut pärjäämään ja hoitamaan kaiken itse omassa elämässä. Tää matka oli kyllä matka pois omasta elämästä, hyvällä tapaa. 

Ekassa kuvassa näkyvästä mekosta ja musta on vielä luvassa lisää kuvia, jos maltatte odottaa. Pakko myöntää että ne on ehkä upeimmat kuvat mitkä musta on koskaan otettu! Matkalla oli parasta kyllä matkaseura, heh se että joku toinenkin on samanlainen kamera addikti kuin minä :----D

8 kommenttia:

  1. huuh ,miten upeita kuvia varsinkin tuo eka!! Voin vaan yrittää kuvitella miten hieno kokemus tuo sahara on ollut, näitä sun postauksia lukiessa tänne paikkaan on pakko päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :---)) Voin kyllä suositella erittäin lämpimästi tota paikkaa! Oli koko reissu juurikin aikamoinen kokemus :---D

      Poista
  2. NONIIIIN. Alkaa riittään jo nää postaukset :D Oikeasti masennun varmaan jos tää matkakuume kasvaa tästä enää yhtään.. Muutaman päivän päästä ois kyllä reissu tiedossa vaikkei kylläkään Saharaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHA eikä, viel ois pari tulossa :------DDD Ehkä postaan väliin jotain syksy kuvia sit täältä lappeenrannasta! Mullakin parin päivän päästä onneks seuraava reissu, mullakin matkakuume kasvaa näitä omia kuvia katsoessa....

      Poista
  3. sanattoman kaunis tuo ensimmäinen kuva, Reetta olet upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä meen ihan sanattomksi näistä kehuista, kiitos!!

      Poista
  4. Niin ihana toi eka kuva <3___<3 ihan kun suoraan jostain Voguesta! Kyllä kelpais mullekin tollaset kuvausmaisemat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äää voi kiiitos!!<3 Nää oli kyl aika once in a life time kuvaussessiot!

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates