• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

VUOSI ULKOMAILLA


Vuosi Norjassa. Mihin tämä vuosi on mennyt? Tuntuu että siitä olisi puolielämää kun vielä 2015 vuoden puolella pakkasit kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin Osloon. Ja nyt menossa on jo toinen tammikuu täällä. Syksyllä mietin että miten ihmeessä koskaan kuuden kuukauden harjoittelu tulee kulumaan, mutta nyt tuntuu että se on lentänyt ohiste, valunut sormien lävitse ja en ehkä sittenkään olisi valmis lopettamaan muutaman viikon päästä tätä hommaa. Kuinka huvittavalle tuntuukaan se ajatus, että oon jo ollut näin kauan poissa Suomesta, se ajatus että oon saanut itselleni toisen 'koti'maan. Kodin nyt vähintään. 

Kai tämä vuosi on ollut opettavainen. Ammatillisessa ja akateemisessa näkökulmassa ainakin. Tunnen olevani paljon valmiimpi kaikkeen, haasteisiin, työelämään, gradun tekoon ja "to kick the ass" kuin vuosi sitten. Samaan aikaan tosin tuntuu ettei mikään olisi muuttunut, oon just se sama muidu kuin vuosi sittenkin. Se joka jää mieluusti sohvalle viltin alle verkkareissa tuijottelemaan tv-sarjoja, joka tulee aina yhtä iloiseksi kun näkee vastapäisen kerrostalon ikkunassa kissan, joka ahmii aina kokonaisen Pringles-purkin kerralla ja joka ei koskaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. (nukkumisen menon kanssa oon yrittänyt pertata ihan oikeasti, siinä onnistumatta ja sen vuoksi nukkunut pitkään vaan kuuden ja puolen tunnin yöunia aina viikkoisin). 

Jos yksi asia pitäisi mainita mitä oon oppinut, niin se ois norjan kieli. Olin ihan oikeasti täysin ummikko norjan suhteen ja ruotsinkin olin autuaasti upottanut jonnekkin aivojen syvinpiin sopukoihin viime tammikuussa. Onhan ruotsin osaamisesta paljon apua norjan oppimiseen, vaikka välillä tuntuu kielien minimaalisen erilaisuuden olevan lähinnä päätä sekoittava asia. En ois ehkä uskonut, villeimmissä unelmissanikaan, että nyt vuoden jälkeen tilanne olisi näin eri. En voi väittää että oon millään tasolla fluent-kielen käyttäjä, mutta norjalaisen television seuraaminen, kaikki asiointi ja töissä käytettävä skandinaaviska sujuu sen kummemin ajattelematta. Pystyn seuraamaan keskustelua melko vaivattomasti, tietenkin oman haasteensa tilanteeseen tuo se, jos paikalla on iso ryhmä keskustelemassa. Tällöinkään mun ei tarvitse enää kokea itseäni ulkopuoliseksi (niinkuin ennen kun en pysynyt millään mukana keskustelussa), koska pystyn ymmärtämään ja seuraamaan tilannetta vaikken iste siihen aktiivisesti osallistuisikaan. Kieli ei enää muodosta muuria mun ja muiden välille, mikä on asia mitä osaa arvostaa vasta kuin sen on menettänyt. Kieli on maailman helpoin keino sulkea joku toinen ulkopuolelle. 

Ainut kohta missä on parantamisen varaa on tietenkin norjan käyttäminen vielä tuon paremman puoliskon kanssa. Ollaan jämähdetty hyvin pahasti englannin käyttöön ja vaikka yritetäänkin kääntää kieltä norjaksi säännöllisesti ja väliaikaiseksi, palautuu se takaisin englanniksi heti kun vähänkin keskittyminen herpaantuu. Niin mun kuin poikaystävänkin puheessa. Englanniksi kun ollaan aloitettu kommunikointi, on siihen niin tottunut. Emme me ajattele puhuvamme englantia toisillemme, vaan se on vain meidän tapa kommunikoida, meidän kieli. No onhan meillä koko loppuelämä aika puhua norjaa toisillemme. 

Ulkomailla asuminen pakostakin kasvattaa ihmisenä. Se näyttää sulle heti ne asiat mitä sä pidät elämässä tärkeinä. Kuten perhe, ystävät, hyvät valikoimat ruokakaupassa ja sauna. En mä oikeestaan mitään muuta Suomesta kaipaakkaan. Sitä ymmärtää että enemmän on oikeasti vähemmän ja etten mäkään nyt ihan oikesti tarvitse tätä mun ylisuuriin mittoihin venynyttä lenkkarikokoelmaa. Sitä oppii arvostamaan pieniä juttuja, uuden oppimista ja hetkessä elämistä. En sano että ulkomailla asuminen on kaikille, mutta mun mielestä se on jotain mitä kannattaa kokeilla edes pienemmässä mittakaavassa.

 Ulkomailla asuminen; uhka vai mahdollisuus?

Ehdottomasti mahdollisuus.

----------

Näistä lenkkareista en tosin luopuisi, jos vain yhdet saisin pitää, pitäisin ehdottomasti Addun superstarat. Ja muutamat hyvät farkut. Kasan pehmeimpiä villapaitojani ja lämpimimmät takit. Asu ajalta jolloin olin vielä pitkätukkainen ja tyvikasvuinen, nytten tätä kirjoittaessa en ole kumpaakaan! Basic-kokonaisuus, mutta ah niin toimiva.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates