• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

NEW BRIGHTON PIER | NEW ZEALAND


Vaikka rannalla on tietenkin mukavaa olla päivisin kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta, on kuvien suhteen paljon mielekkäämpää saapua paikalle illalla puolipilvisellä säällä kun aurinko on jo laskemassa tai auringon laskun aikaan kun taivas värjääntyy mitä kauneimpiin väreihin. Rakastan näiden kuvien tunnelmaa ja vesivärimaalauksen omaisesti piirtyvää taivaanrantaa!

Näistä kuvista, kuin myös aika usein muista minä-kuvista blogissa saan kiittää äitiäni, hänestä on tullut mun luottokuvaaja! Äiti jaksaa aina ottaa niin monta kuvaa kuin vain pyydän ja tekee sen huolella, eikä myöskään arastele kuvata mua vaikka keskellä kiireisintä ostoskeskusta jos pyydän. Useinhan muotiblogien asukuvien takana on joku täysin muu kuin itse bloggaaja, joten nämä taustahenkilöt ansaitsevatkin kiitosta. tse tosin kuvaan melkein 90% asuistani yksin ja sen vuoksi välillä tuntuukin etten osaa enää poseerata kun joku seisoo kameran takana. Äidin kanssa homma on onneksi aina rentoa ja kuvat onnistuu aina, katsokaan nyt vaikka näitäkin!

Kiitos äiti!


Hetken päästä näiden kuvien ottamisen jälkeen, taivas aukesi ja aurinko alkoi paistamaan kirkkaalta taivaalta. Valokuvaamisessa todellakin pätee se sääntö, että kuvat on otettava heti kun olosuhteet ovat hyvät, eikä hetken päästä. Hetken päästä sää voi olla täysin muuttunut ja visio mikä sulla oli sun kuville on kadonnut. Mä oon todellinen kuva-narkkari, koska pahin tunne on se, etten jaksanut kaivaa sitä kameraa esiin ja missasin jonkun hyvän kuvan :---D Vaikka yritän myös jäädä nauttimaan itse hetkistä ja elää niitä muualta kuin kameran linssin kautta, on kuvien ottaminen mulle äärimmäisen tärkeää. Se tunne on mitä mahtavin kun saan ikuistettua hetken juuri niinkuin oli tarkoituskin! Matkaseuralta tämä tietenkin vaatii vähän kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. 

Näiden kuvien ottamisen jälkeen mä laitoin hiukset ponnarille ja painelin mereen. Nousuveden aikaan täällä on hyvin suuria aaltoja ja jos jossakin unohtaa kaiken muun niin se on aallokossa. Jo lapsena mä rakastin aalloissa hyppimistä, sen seuraavan suuren aallon odottamista ja sitä jännittävää tunnetta kun ei olekkaan varma että pääseekö aallon yli vai vetääkö se mukanaan. Vielä 23 vuotiaana se on yhtä koukuttavaa. Ajantaju katoaa ihan kokonaan kun seuraa aaltojen vyöryntää itseään kohti ja adrenaliini virtaa kun hyppää aaltoja vasten tai sukeltaa niiden alitse. Välillä tosin aalto yksinkertaisesti vie uppeluuksiin ja korvat menee täyteen vettä ja uikkareihin hiekkaa :---D Aalloissa väsymystä ei huomaa ollenkaan, vasta kun kävelee rantahiekkaa pitkin takaisin autolle huomaa kuinka väsyneeksi siitä tempoilusta tuleekaan. Call me crazy, mutta vitsit se on siistiä! Vaikka vesi on täällä vain noin 17 asteista, ei se haittaa ollenkaan haha.

Vaikka näissä kuvissani saatan vaikuttaa keikistelevälle ranta-bebelle, todellisuudessa oon se rämäpää joka hyppii aalloissa!

Ihanaa viikonloppua! :-*



2 kommenttia:

  1. Anonyymi10/3/17

    sun itsetuntos on kyllä jotain mitä arvostan ja miksi loppujen lopuksi lähdinkin seuraamaan blogias enemmän! :) olisi muuten kiva kuulla susta ja sun poikaystävästä, miten tapasitte ja näin pois päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh kiitos!! Muutama postaus meistä blogista löytyykin: http://www.fashionstatement.fi/2014/09/salattu-rakkaus.html ja http://www.fashionstatement.fi/2015/01/seurustelu-norjalaisen-kanssa.html ja http://www.fashionstatement.fi/2015/05/kaukosuhteessa-elamisesta.html :--) Vastaan tietty mielelläni jos on jotain kysymyksiä, en oo varmaan kovin kaikenkattavasti poikaystävää täällä blogissa edes esitellytkään!

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates