• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

OTAGO PENINSULA | NEW ZEALAND



Täksi viikonlopuksi ajettiin noin 300 kilometriä etelään, Otago Peninsulaan ja Dunedinin kaupunkiin. Oltiin vuokrattu maailman suloisin pikku mökkerö kahden hiekkadyynin ja rantaviivan välistä, jossa yövyttiin muutama yö. Torstai iltana ajettiin paikan päälle ja saatiin todistaa mitä uskomattomin auringonlasku, rakastan itärannikon auringonlaskuja. Kaikki on vain hempeän pastellin väristä ja kaunista. Meren, rannan ja horisontin välillä ei ole selkeää rajaa, kun laskuveden aikaan kostea hiekka heijastaa täydellisenä taivaan värit.

Mökkerö oli tosiaan maailman suloisin. Mieleen tuli joko Viirun ja Pesosen talo tai muumitalo, sokkeloineen, mielenkiintoisine sisustusratkaisuineen ja mökkitunnelmineen. Mökki itse oli yli sata vuotta vanha ja alunperin rakennettu luotsi-mökiksi, jossa asuvat ihmiset tiirailivat saapuvia laivoja ja ilmoittivat niistä satamaan. Nyt mökki on jäänyt kahden hiekkadyynin ja rannanväliin ja on täysin piilossa ulkopuolisilta silmiltä. En keksi oikein täydellisempää paikkaa mökille! 

Meille oltiin etukäteen kerrottu että mökin rantaan saattaa tulla merileijonia makoilemaan, mutta ei oikein uskottu että näin voi oikeasti tapahtua kun ollaan paikalla. Illalla kun saavuttiin pilkkopimeässä lähdettiin katsomaan rantaan otsalamppujen valossa täysikuuta ja tepasteltiin rantaviivassa ja hiekassa ainoastaan kuun valossa. Rannalla oli muutama ajopuu, jota vitsillä kutsuttiin merileijoniksi ja naureskeltiin mahdollisuudelle. Kunnes sitten otsalampun valokeila osui oikeaan merileijona urokseen joka makasi meistä noin viiden metrin päässä!! Allekirjoittaneelle ainakin tuli kiire kivuta vähän korekammalle dyynille turvaan :------D Merileijona oli onneksi aika leppoinen kaveri ja ilmeisesti myös uninen, eikä meistä välittänyt sen enempiä haha. 



Aamulla herättiin ihmettelemään että mihin oikein ollaan tultu, pilkkopimeässä ei oikein osannut hahmottaa koko paikan ihanuutta. Meille sattui myös mitä parhain tuuri sään kanssa aamupäivästä ja iltapäivästä. Aurinko paistoi täysin tyhjältä taivaalta ja mökki hiekkadyynien keskellä rannan viivassa tuntui ihan taivaalliselle. Iltapäivästä kuin tyhjästä taivas täyttyi harmailla pilvillä ja kovalla tuulella, sään välillä oli kuin päivä ja yö. 

Mulla on ollut missiona opetella seisomaan käsillä, sekä suorittamaan käsi seisonnasta siltakaato. Ehkä vähän hulluuttakin siinä on mukana, näin melkein 24-vuotiaana alkaa opetella tälläisiä temppuja, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Huomaa selkeästi tulleensa vanhaksi kun alkaa vähän jänistämään erilaisten temppujen tekeminen, kuten käsillä seisonta seinää vasten. Muutaman kerran joutui keräämään rohkeutta että uskalsi jalat heittää tarpeeksi ylös asti. Voi hyvinkin olla että joillekkin nämä tulee luonnostaan, mutta mä oon viimeksi tehnyt vastaavia temppuja varmaan ala-asteella :---D Kärrynpyörä on asia minkä osaan vieläkin hyvin, mutta uskoin että nyt on aika opetella jotain uutta. Ennenkuin on tosiaankin liian myöhäistä. Nyt oon päässyt jo siihen pisteeseen että osaan ainakin kuvia varten aika etevästi ja nätisti poseerata käsillä seisonnassa, siinä vaiheessa mikä on ennnen silta kaadon tekemistä. Välillä kyllä epäilen taipuuko mun selkä edes siihen tarpeeksi, että kykenen sen saamaan niin kaarelle siltakaadossa. Normaali silta lattialta kyllä onnistuu! Älkää kysykö kuinka monta vammaa oon saanut jo tätä harjoitellessa. 

Call me crazy, mutta kun nämä on hallinassa haluan opetella vielä jotain lisää :---D Ehkä käsillä kävelyä tai jotain voltin tapaista?? Tätä treenatessa ja tietenkin auringossa makoillessa menikin aamupäivä ihan sujuvasti. Vesi täällä etelässä oli huomattavasti kylmempää, eikä yhtään miellyttävää uimisen kannalta.   

Vaikka kärsinkin pahasta fomo:sta (fear of missing out), niin päivät rannalla kun ei ole mihinkään kiire ja mökki on ihan vieressä, on ihan parhaita. Näissä hetkissä oikeasti tuntuu että sielu lepää. Ja jaksaa taas sen jälkeen #exploring. 



Iltapäivästä lähdettiin vielä vähän tutkimaan lähiympäristöä, pingviinien, karva-hylkeiden (fur seal) ja merileijonien toivossa ja itseasiassa kaikki kolme bongattiin meidän rannan läheltä! Merileijonat naamioutuu mitä parhaiten tähän kullanvalkeaan rantahiekkaan. Alla olevaan kaveriin meinasi yksi nainen kirjaimellisesti kävellä päin, koska hän ei huomannut sitä ollenkaan. Jouduttiin hänelle huikkaamaan, että oot jo aika lähellä tätä yksilöä, jolloin hän vasta huomasi metrin päässä makaavan mötkäleen. Suositus olisi että näille annettaisiin vähintään kymmenen metriä tilaa! 

Merileijonat viihtyy näillä heikkarannoilla kun taas karva-hylkeet kiipeää mieluusti kalliorannoille. Merileijonat voi kuulemma kiivetä dyynienkin yliste muutama sata metriä sisämaahan ja kuulemma meidän mökin etupihalta on kerran löytynyt yksi merileijona nukkumassa :----D Karva-hylkeet (en oikeasti tiedä onko tälle lajille edes suomenkielistä nimeä!) voi kavuta myös aika korkealle kallioita pitkin ja nämäkin on pelottavan hyviä naamioitumaan kallioiden ja ruohikkojen sekaan. Huolettomasti kun talsii, saattaa hyvinkin joutua ihan lähelle. 

Näitä on vähän vaikeaa ottaa tosissaan, vaarallisina eläiminä, koska ne on niin lutuisia. Mutta sitten kyllä alkaa vähän puntti tutisemaan kun ne alkaa murista ja lähestyy sua yllättävän nopeasti haha. Uskon kyllä vakaasti että pääsen näitä karkuun juoksemalla, mutta en ehkä halua laittaa tätä väitettä testiin. Enkä kyllä myöskään haluta kiusata eläimiä menemällä liian lähelle. 


Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan takaisin CHCH:ta, tavoitteena bongata maailman harvinaisin pingviinilaji: keltasilmä-pingviini. Niitä on vain 4000 yksilöä luonnossa ja ne asuvat vain täällä Uudessa-Seelannissa. Ja nähtiinhän me!! Pupujen, lampaiden ja karva-hylkeiden lisäksi. Oon aina ollut pupu-fani ja vaikka ne tuntuukin vähän hassuilta täällä tässä ympäristössä sai ne mussa kuitenkin aikaan aawww-huudahduksen :-----))) Jäniksethän tuotiin Uuteen-Seelantiin tarkoituksella ja koska täällä ei ollut mitään luonnollista saallistajaa niille, ne lisääntyivät ihan hurjalla vauhdilla. Noh niinkuin puput konsanaan. Koko saari oli täynnä pupuja, joten seuraavaksi Eurooppalaiset päättivät tuoda tänne minkkejä ja näätiä syömään näitä pupuja, mutta koska puput olivat liian vaikeita kiinni otettavia, alkoivat nämä sen sijaan syödä alkuperäisiä lentokyvyttömiä lintuja. Nämä linnut melkein katosivat kokonaan, ennekuin ihmiset saivat minkit kuriin. 

Uudessa-Seelannissa ei tosiaan ollut alunperin mitään maanisäkkäitä lepakkoja lukuunottamatta. Alunperin täällä oli vain tuhottomasti lintuja, joista monet muuntuivat ajankuluessa lentokyvyttömiksi, koska kukaan ei täällä niitä saalistanut ja hylkietä. Karvahylkeetkin metsästettiin turkkinsa takia 1800-luvulla melkein sukupuuttoon, mutta onneksi ne on siitä toipuneet ja tällä hetkellä itseasiassa kasvattavat vain numeroitaan. Mutta tosiaan, kaikki nisäkkäät, mitä täällä nykyään on luonnossa, ovat Eurooppalaisten tänne alunperin laivalla tuomia. 

Tää blogi muuttuu pian muotiblogista-eläinblogiksi :'----D



Ehkä muutama kuva liikaa pingviineistä, mutta vitsit!! Kuin siistiä!! Ja suloisia!! Pinviinistä taitaa tulla mun uusi suosikki eläin tän reissun myötä. Muutama viimeinen kuva on otettu Moaraki Boulderseilta, jotka on melkin täydellisen ympyrän muotoisia palloja rantaviivassa. Meille sattui vähän huono sää ja oltiin liian aikaisin paikalla, jolloin kuulat olivat vielä nousuveden myötä puoliksi piilossa veden alla. Näkemisen arvoiset pallurat kuitenkin.

Tästä postauksesta saattoi jälleen muodostua melkein romaanin mittainen, mutta onneksi kukaan ei pidä kirjaa näistä! Eilen ja tänään ja varmaan vielä huomennakin ollaan täysin saderintaman kynsissä, en halua myöntää mutta kai se syksy alkaa tehdä tulojaan. Oon ainakin ollut todella onnellinen siitä että sijoitin hyvään kevytuntuvatakkiin. Kaiken kaikkiaan, elämä kohtelee erittäin hyvin. Eikä mua oikeastaan sade sen kummein haittaa, kunten norjalaiset sanoo, ei ole huonoa säätä, vain huono vaatetus.


0 Comments:

Lähetä kommentti

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates