• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

POIKAYSTÄVÄN JÄTTÄMINEN MAAPALLON TOISELLE PUOLELLE


Osa varmaan teistä tietääkin, että allekirjoittaneella on norjalainen poikaystävä ja yhteistä taipaletta on meille kertynyt on-off kaukosuhteessa reilut kolme vuotta. Viimeisen noin vuoden mä oon asunut Norjassa, mikä on meille ollut tietenkin aivan uskomattoman huippua aikaa. Saada vihdoinkin asua samassa maassa, saman katon alla, samassa arjessa. Tää on jotain mistä en halua luopua, sen lisäksi että vihdoinkin saatiin luopua kaukosuhde-leimasta, viihdyin Norjassa paremmin kuin koskaan uskoinkaan. 

Tän vuoksi voi ehkä tuntuakkin mielenkiintoiselle miksi mä sitten lähdin kolmeksi kuukaudeksi pallon toiselle puolelle reissaamaan kun olisin hyvin voinut jäädä Norjaan. Minäpä selitän. 


Uskon että ihmiset parisuhteissaan on hyvinkin erilaisia, mutta heidät voi hyvin karkeasti jakaa kahteen kategoriaan. Heihin jotka juurtuvat parisuhteessaan henkilöön ja yhteiseen elämään ja heihin jotka eivät koe parisuhteen olevan mikään este oman elämän elämiseen juuri niin kuin haluaa. En sano, että kumpikaan näistä on parempi tai huonompi tai että näistä kumpikaan sulkisi pois toista vaihtoehtoa. Haluan vain todeta sen, että uskon että kysymys siitä lähdetkö kolmeksi kuukaudeksi maapallon toiselle puollelle reissaamaan jättäen poikaystävän taakse odottamaan, jakaa ihmisiä parisuhteessa hyvinkin radikaalisti. Uskon että joillekkin ei ehkä tulisi mieleenkään lähteä, olen esimerkiksi kuullut että parisuhde saattaa olla ratkaiseva tekijä sen suhteen ettei opiskelijavaihtoon lähdetä. 

Ja sitten on nämä toiset ihmiset. Niinkuin minä. 

Tämän mahdollisuuden tarjoutuessa, en oikeastaan miettinyt hetkeäkään että voinko lähteä. Olin kirjaimellisesti heti lähdössä ja ostamassa lentolippuja. Mun mielessä ei käynyt ajatusta, että enhän mä nyt voi matkata näin kauas, näin pitkäksi aikaa. Tiesin heti ilman pientäkään epäilystä että mä olen lähdössä Uuteen-Seelantiin, vaikka olen parisuhteessa.

En tiedä voiko tätä sanoa itsekkyydeksi. Että en ajattele poikaystävääni ollenkaan, kun vain ilmoitan että "hei bebe lähden sitten kolmeksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin!". Tiedän että jos en olisi tälle reissulle lähtenyt just nyt, olisin katunut sitä loppu elämäni. Minä en koe olevani itsekäs. Vierastan ajatusta siitä, että parisuhteessa oleminen millään tavalla rajoittaisi mun elämää. Mun mielestä olisi kamalaa, että joutuisin miettimään voinko tehdä jotain vain siksi että mä olen parisuhteessa. Mä tiedän että meidän suhde seisoo niin vankalla pohjalla että mä voin hyvinkin reissata kolme kuukautta ja tulla sitten takaisin ja poikaystävä voisi tehdä samoin. Mun mielestä se, että mä kokisin etten voi lähteä pois kolmeksi kuukaudeksi parisuhteen takia, tarkoittaisi sitä että siinä parisuhteessa on jotain vialla. Mä oon edelleen se sama ihminen kuin mä olin ennen kuin alettiin seurustelemaan, mikä tarkoittaa että mulla on edelleen samat unelmat ja haaveet mun elämän suhteen kuin kolme vuotta sitten. Mitä hukkaan heittämistä se olisikaan, jos ne jäisi toteuttamatta. 

Mä tiedän että tämä saattaa kuullostaa jonkun korvaan kärkkäältä mielipiteeltä. Sitä se ehkä onkin. Enkä mä todellakaan halua syyllistää ketään tai väittää omaa paremmuuttani. Jokainen parisuhde on täysin uniikki ja miten parisuhteessa olevat kaksi henkiöä elävät yhdessä on vain heidän kahden välinen asia. Tämän vuoksi mä haluankin kertoa meidän parisuhteesta tämän ja ehkä herättää ajattelemaan seurustelua uudella tavalla.  



Myönnän että meidän parisuhde on ehkä vähän "erilainen" johtuen meidän pitkästä kaukosuhde-statuksesta ja siitä että kun aloitimme seurustelun tiesimme heti joutuvamme viettämään enemmän aikaa erossa kuin yhdessä. Tämän vuoksi meille ei varmasti ole niin extremeä viettää näin pitkää aikaa erossa, koska olemme tehneet sen aiemminkin, kuin muille "normaaleille" parisuhteille. Olemme tottuneet siihen valitettavaan faktaan että usein ollaan erillään ja ikävöinnistä ja skypettelystä on tullut tuttua puuhaa. Viime vuosi samassa maassa tosin hyvin pyyhki nämä muistot pois ja hetken aikaa tuntui, että oltaisiin ihan normaali kaksikko.

Mutta en usko, että tämä olisi ainut syy, minkä vuoksi mä pystyin lähtemään. Kaukosuhteessa eläminen ja se, että siitä huolimatta suhde toimii mitä parhaiten kertoo ehkä meistä jotain. Jos mun pitäisi sanoa vain yksi ominaisuus mikä on tärkeintä kaukosuhteeseen, se olisi luottamus. 

Mä luotan mun poikaystävään 100 prosenttisesti ja hän muhun. End of conversation. En usko että kaukosuhde edes oikein toimisi ilman 100 prosenttista luottamusta. Ilman luottamusta, en usko että olisin voinut tänne lähteä. Mutta kun luottamus on vahvaa molemmin puolin, mahdollistaa se sen, että molemmat osapuolet voivat elää omaa elämäänsä yhdessä. Ilman sitä että tarvitsee olla mustasukkainen, epäilevä tai vainoharhainen. Periaatteessahan se on kauhistuttava ajatus lähteä näin kauas omasta rakkaastaan. En mä tietenkään halua olla erossa. 

Välillä nieleskelen kyyneleitä kun ikävä kalvaa niin kamalasti. Meidän epäsäännöllisen säännölliset skype hetket on mun päivien kohokohtia, vaikka kommunikointia ja viestittelyä haittaa suhteellisen paljon, että toinen meistä on aina nukkumassa, menossa nukkumaan tai vasta heräämässä. Samaan aikaan kauhistelen että aika menee niin nopeaa ja tuntuu etten ehdi tehdä täällä tarpeeksi aisoita kuin myös lasken päiviä siihen, että nähdään taas. En voisi kuitenkaan olla onnellisempi siitä että mä oon täällä. 

Tänne lähteminen on niin jotain mikä mulle on tyypillistä.


Sanoin että pystyin lähtemään tänne sen vuoksi, koska meillä on niin vankka luottamus meidän parisuhteessa toisiimme. Meidän suhde on niin vahva ja vakaa, että tänne lähteminen ei ole mikään ongelma. Sanoin, että kaukosuhde historia helpottaa tätä tilannetta ja että sen vuoksi meidän on helppo elää meidän omaa elämäämme yhdessä. 

Tämä on ehkä puolet siitä, miksi mä pystyin niin helposti pakkaamaan laukkuni. Toinen osa tästä asiasta on se, että tää on niin jotain mitä mä tekisin. Oon luonteeltani tälläinen. Aina valmis lähtemään, näkemään uutta ja hyppäämään tuntemattomaan. Saatan olla vähän uhkarohkea ja välillä luulen että oon voittamaton. Rakastan matkustamista ja se on jotain mitä haluan tehdä paljon myös tulevaisuudessa. Ajattelen myös itseäni, sitä mitä minä haluan ja tunnen itseni sen verran hyvin, että ymmärrän mitkä asiat mun täytyy tehdä jotta voin pysyä itsenäni. Olen itsenäinen ja mulla on vahvat mielipiteet ja mä halaun pysyä itsenäisenä, omana itsenäni. Kuten jo aiemmin kirjoitin, mä inhoaisin sitä ajatusta että mun parisuhde rajoittaisi mua. Eikä mulle olisi luonteenomaista jättää asioita tekemättä sen vuoksi. Siksi olenkin mitä onnekkain, että mun poikaystävä on maailman mahtavin ja samantyylinen kuin minä! En tietäisi mitä tekisin, jos poikaystävä olisi vastustanut tai pyytänyt mua jäämään. Tää todellisuudessa on aika once in a lifetime kokemus ja mun mielestä olisi ollut hullua tänne lähtemättä, mutta tiedän ja ymmärrän että ehkei kaikki olisi tehneet samalla tavalla.

Mä oon sitä mieltä että jokaiselle parisuhteelle tekee hyvää, jos joutuu hetken elämään kaukosuhteessa. Sen myötä väkisinkin arvostaa sitä toista ja yhteistä läsnäoloa paljon enemmän. Tän vuoksi mä kannustan jokaista lähtemään, kokeilemaan jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Parisuhde kyllä kestää jos se on kestääkseen. Tuntuu hullulta että ihmiset parisuhteen jälkeen sinkkuina toteavat, että huh nyt voin tehdä kaikkia niitä asioita mitä en parisuhteessa voinut. Ei asian niin pidä mennä. Parisuhteen ei tule rajoittaa sun elämää tai unelmia. 

En tiedä olenko osannut avata mun ajatuksia tarpeeksi nätisti, loukkaamatta ketään. Se ei ole mun tarkoitus. Kuten mä sanoin, niin jokainen parisuhde on tietenkin erilainen ja jokainen tekee omat valintansa. Tämä on vain mun näkemys tästä asiasta ja haluan avata mun ajatusmaailmaa siitä, miksi mä lähdin pitkälle reissuun ilman poikaystävää. Ja jos joku siellä on tilanteessa, että miettii voiko lähteä, niin mä sanon että tietenkin! 



Rakkaus riittää. 

21 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa! Etenkin kun puhutaan muutamasta kuukaudesta, ei parisuhteen pitäisi olla este reissulle lähtöön, tietty vuosiksi toiselle puolelle maapalloa muuttaessa tilanne voi olla hieman erilainen. Tietysti kaikki on erilaisia, mutta itse ainakin koe kuuluvani samaan porukkaan sun kanssa tän asian kanssa :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosiksi lähteminen vois olla kyllä vähän eri asia, mutta mun mielestä just muutama kuukausi-puoli vuotta on aikoja jotka on vielä ihan ok, riippuen toki sitten ihmisistä ja parisuhteesta :---D

      Poista
  2. Reissaaminen kannattaa aina. Se kasvattaa ihmisenä! Ja varmasti mies odottaa jos se suhde on tarkoitettu kestämään :)
    https://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Reissaaminen on mun mielestä parhaimmista investoinnista itseensä :---)

      Poista
  3. Anonyymi8/3/17

    Hyvä teksti! :) Itse en ole parisuhteessa, mutta toivoisin, että jos/kun sellaiseen joskus päädyn, suhteessa voisi ottaa myös omaa tilaa ja tehdä omia juttuja. Tuntuisi kyllä hassulta jättää tuollainen tilaisuus käyttämättä vain siksi, että on parisuhteessa.
    En oikein nyt osaa jäsennellä ajatuksiani aiheesta hyvin, vaikka sanottavaa olisikin... Pointti kuitenkin oli, että i agree ja ajattelen ihan samalla tavalla :D ja ps ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!! Hyvässä suhteessa mun mielestä pitää juurikin olla tilaa omalle elämälle ja itselle, vaikka kuinka muuten oltaisiin kuin paita ja peppu! Tietty jokainen tekee tyylillään, joten tärkeää on löytää istelle sopivin parisuhde/ratkaisu :---) En tietenkään osaa sanoa, mitä muut ihmiset tässä samassa tilanteessa olisivat tehneet, mutta viime aikoina oon juurikin lukenut muutamia tekstejä ja kommentteja siitä, miten opiskelijavaihtoon ulkomaille lähteminen on jäänyt tekemättä ja parisuhteen olleen siinä yksi iso tekijä. Tää sai mut juurikin ajattelemaan mun omia valintoja ja sitä miten mä tein aivan toisin!

      Kiitos kommentista, ihana kuulla että samoin ajattelevia löytyy!

      Poista
  4. Tosi hyvä teksti, oon sun kanssa ihan samaa mieltä! Ei ole ollenkaan itsekästä tarttua noin hienoon tilaisuuteen, teillähän on kuitenkin loppujen koko loppu elämä aikaa olla yhdessä :) Joten 3kk Uudessa-Seelannissa, go for it girl! xx
    http://roosamononen.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, ihana kuulla! :--) No niinhän se on, loppuelämä aikaa yhdessä olla! Heh oon kyllä nauttinut täällä olosta ihan 100% :---D

      Poista
  5. Liisa10/3/17

    Word! Niin paljon samoja ajatuksia täällä myös (: Meilläkin on tällä hetkellä tilanne, että poikaystäväni on lähdössä kesäksi töihin Eurooppaan ja heti kun tulee takaisin, olen itse lähdössä vuodeksi opiskelijavaihtoon. Kun vaihtoni päättyy, on poikaystäväni lähdössä taas puoleksi vuodeksi tai vuodeksi pois, joten seuraavat pari vuotta se on aina läpsystä vaihto ja toinen lähtee :D Ei olla meidän 4-vuotisen suhteen aikana oltu erossa kuin 2 viikkoa, mutten jotenkaan osaa silti pelätä tulevaa kaukosuhdetta.
    Jotenkin ajattelen, että suhde kestää jos on kestääkseen ja se luultavasti päättyisi jossakin kohtaa myöhemmin, mikäli meille ei ole tarkoitettu tulevaisuutta yhdessä. Olen itsekkin miettinyt paljon, olenko todella itsekäs kun haluan parisuhteesta huolimatta silti mennä omia tavotteita kohti, vaikka ne viekin välillä toisille mantereille saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kanskaan silloin alussa jotenkaan ollenkaan pelännyt sitä että joudutaan kaukosuhteeseen, kai jos se luotto suhteeseen on tarpeeksi kova niin sitä uskoo ettei kaukosuhde ole mikään ongelma! Mä jotenkin heti tiesin että tässä se nyt on, joten parin kuukauden seurustelun jälkeen ei ollut niin kova paikka asua eri maissa. Toi on niin totta mitä kirjoitit, kestää jos kestää! Ja et todellakaan ole itsekäs! Parisuhteen ei kuulu rajoittaa omia unelmia ja tavoitteita vaan tukea niissä :---)

      Poista
  6. Musta on hienoa, että uskallat lähteä reissuun :) Enkä loukkaantunut olenkaan, vaikka itse en voisi jättää miestäni edes päiväksi. Tosin meillä on perhe ja olen sinusta todenäkösesti huomattavasti vanhempi....

    Ensimmäinen parisuhteeni oli turvan ja itsensä etsimistä. Seitsämän vuoden jälkeen päätin suhteen, koska halusin kokeilla pärjäänkö yksin ja tunsin, että haluan elää vielä nuoruutta...

    Olen ollut kolmessa vakavassa suhteessa.
    Koen, että toinen parisuhteeni oli ensimmäinen todellinen rakkaus. Suhde alkoi kauko suhteella, sillä poikaystävä teki Ruotsissa töitä. Se päättyi lopulta siihen, etten osanut elää sellaisessa parisuhteessa, vaikka hurjasti häntä rakastinkin...

    Tämän jälkeen meni vuosi ja tapasin nykyisen aviomieheni. Hän opetti minut itsenäiseksi ja sen jälkeen päätimme perustaa perheen. Sain lopuksi just sitä mitä hain..Hullua rakkautta ja yhteisen elämän.Olemme olleet erossa vain viime heinäkuussa ja sekin sen takia, että sairastuin myyräkuumeeseen ja jouduin sairaalaan mikä sijaitsi tunnin ajomatkan päässä. Itseasiassa silloinkin mieheni tuli katsomaan minua joka päivä, vaikka itse en siitä muista mitään.

    Parisuhteita on erinlaisia..Silti en yhtään ihmettele sinun päätöstäsi lähteä reissaamaan vaan ihailen sitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :--) Perhe tietenkin muuttaa asioita, eikä sitä tilannetta voi oikein enää verrata "vain" parisuhteessa oleviin! Ihana kuulla sinun tarinasi, kiitos kun jaot sen! Itsellänikin on muutamia hyvin erilaisia suhteita takana, joissa ehkä olisin toiminut toisin. Mutta nyt tässä nykyisessä kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen, vaikka tilanne ei olekkaan se optimaalisin! Parisuhteet ovat kyllä jokainen täysin omanlaisia ja ihmiset tekee valinnat mitkä sopivat heille parhaiten, eikä siten voi oikein muiden suhteisiin ja tilanteisiin vertaillakkaan.

      Kiitos<3

      Poista
  7. Ei voi olla totta..Mieheni oli tarkistanut sähköp enkä huomannut sitä..No nainen tuon viimeisen kommentin jätti.

    Terv: Kaika

    VastaaPoista
  8. Anonyymi11/3/17

    Tosi hyvin kirjoitettu, ajattelen itse aivan samoin :)
    Tällä hetkellä en ole parisuhteessa. Muutamassa pitkässä suhteessa olen ollut aiemmin, ja niistä on opittu: mitä haluan, ja mitä en halua.
    Yksi asia on selkiytynyt todella paljon: parisuhteelta haluan sitä, että molemmilla on myös omat elämät. Ei se sulje pois parisuhdetta! Ja olen myös
    100% samaa mieltä siitä, että parisuhde ei saa rajoittaa mitään (no totta kai se nyt on itsestään selvää että mitään sellaista ei tee joka loukkaisi toista osapuolta, mutta tosiaan, en tarkoita sitä) vaan omaa elämäänsä saa ja pitää elää, ja toinen on osa sitä. Samoin sä oot osa hänen eämäänsä.

    Monesti oon huomannut sen, että näitä "yhteen juurtuneita" pareja syntyy silloin, kun yhteen menee kaksi ihmistä, jotka ovat vielä vähän hukassa. En nyt sano että kaikkien täytyisi tietää mitä elämältä haluaa, tai sitä niin toteuttaa. Mutta usein jos sulla ei ole mitään päämääriä, suuntaa elämässä tai ylipäänsä oikein mitään, niin parisuhteesta tulee SE juttu, jossa sitten kasvetaan toisiinsa kiinni. En väitä että tämä olisi paha asia, itselleni se ei vain sovi, ja pysyn aiemmin kertomassa mielipiteessäni.

    Ihanaa että kirjoitit tämän, kaikki ollaan erilaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, huippua kuulla! Oon samaa mieltä sun kanssa, mä tarvitsen sen oman elämän vaikka parisuhteessa olenkin. Tämä tietty korostuu tosi paljon kaukosuhteessa, mutta huomasin myös kun asuttiin Norjassa yhdessä että samalla tavalla meillä oli omat jutut ja "elämä". Ja se ei todellakaan sulje pois mitään tai tarkoita ettei yhdessä viihdyttäisi hyvin! Eihän meidän oma elämä lakkaa olemasta kun aletaan parisuhteeseen, mä oon edelleenkin vielä minä, enkä vain me! Oon vielä ehkä luonteeltani hyvin itsenäinen ja voimakastahtoinen, mikä saattaa tätä tarvetta korostaa.

      Hmm, uskon että oot oikeessa ton suhteen. Tuntuu että tähän suhteeseen menin ns. valmiina ja omana itsenäni, minkä vuoksi on helpompaa olla itsenäinen yksilö parisuhteessa. Verrattuna aikaisempaan suhteeseen, jolloin olin ehkä vielä vähän hukassa itseni kanssa ja sen suhteen mitä edes haluan elämältäni. Olen ihan samaa mieltä sun kanssa, että parisuhteesta saattaa helposti muodostua se elämän päämäärä ja tavoite, jos ei mitään muuta ole sen rinnalla! Ja totean kanssa, että en sano että siinäkään olisi mitään väärää tai huonoa, mutta tiedän että itselleni se ei myöskään sopisi. Kaikki ollaan tosiaan erilaisia, ja hyvä niin! Kiitos :----))

      Poista
  9. Matkustaminen kannattaa aina ja erityisen paljon nuorena, jotta oppii näkemään harmaan sävyt. Eihän tuollaista mahdollisuutta voi/kannata jättää väliin.

    Minä kuulun niihin, joka on juurtunut parisuhteeseen ja rakastan sitä. Se ei missään tapauksessa kuitenkaan ole este yksin matkustamiselle, mutta erityisen mukavaa on jakaa matkat rakkaan kanssa.

    Mahtavaa matkaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Poikaystävän kanssa reissaaminen on kyllä sitä parasta :---)) Luulen myös vähän että jos meillä ei tätä kaukosuhde taustaa olisi, niin olisin itsekkin varmaan "juurtuneempi" kuin nyt olen!

      Kiitos!

      Poista
  10. Itse miellän ehkä kuuluvani enemmän tuohon "juurtuneiden" kategoriaan. Ollaan poikaystäväni kanssa aika paljon erossa ja nähdään korkeintaan viikonloppuisin. Jotenkin poikaystävästä on tullut mulle niin tärkeä elämän tukipilari, että haluan viettää kaiken mahdollisen ajan hänen kanssaan. Tähän kyllä varmasti vaikuttaa se, että meillä ei ole mahdollisuutta nähdä usein. Se, että koen tällä hetkellä tarvitsevani poikaystäväni seuraa ei tarkoita kuitenkaan etteikö minulla olisi omaa elämää. En epäilisi hetkeäkään sanoa kyllä tuollaiselle parin kuukauden reissulle jos sellainen mahdollisuus minulle tulisi. Elämässä pitää tarttua tilaisuuksiin nyt ja heti. Ei poikaystävän jättäminen maailman toisella puolelle ole mitenkään itsekästä. Parisuhteessa tärkeää on tukea toista ja unelmien tavoittelu kuuluu just siihen. Parasta just olis lähteä tollaselle reissulle ja tietää, että oma rakas odottaa siellä maailman toisella puolella ja ajattelee sua :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm tälläsissä tilanteissa onkin ehkä vaikea "määritellä", koska sama homma on mullakin. Silloin kun ollaan yhdessä vihdoin, esimerkiksi muutaman kuukauden erossa olon jälkeen, ollaan hyvinkin erottamattomat :--D Juuri niinkuin sanoitkin, että näihin asioihin tietenkin vaikuttaa paljon se, kuinka usein pystyy rakkaan kanssa olemaan! En mä sano sitä, etten iste haluaisi alla aina poikaystävän kanssa, päinvastoin :---D POikaystävästä on muodostunut mulle myös tärkein elämän tukipilari ja niinhän sen pitää ollakkin :---)

      Samaa mieltä sun kanssa kyllä 100%! Ikävöinti on välillä aika ihanaa! Vaikka yleensä ihan kamalaa haha :---D

      Poista
  11. Mahtava postaus ja sulla on aina niin upeita kuvia täällä!!

    Itsekin olin ehkä hieman juurtunut poikaystävääni, mutta sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja nähdään nykyään noin pari kertaa viikossa ja mä viihdyn näin tosi hyvin. Lukiossa tosiaan erosin silloisesta poikaystävästä koska lähdin vaihtoon ja tiedän, että olisin katunut jos en olis ottanut sitä mahdollisuutta vastaan. Mäkin aion ehdottomasti lähteä vielä amkista opiskelijavaihtoon, enkä nää syytä miks suhde estäis sitä. :--)

    Todellakin oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että suhteen ei pitäis rajoittaa elämistä ja niitä unelmiaan pitää toteuttaa! En halua ikinä katua, etten ois ottanu jotain huikeeta tilaisuutta vastaan suhteen takia. Vaikka tosiaan rakastan matkustaa poikaystävän kanssa, se on niin ihanaa nähdä ja kokea huikeita juttuja yhdessä. Ihana postaus ja ihana sinä, nauti uudesta selannista!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vitsit, kiitos!

      Huippua kuulla, että teillä onnistuu kaukosuhteessa eläminen hyvin! Sitä mun mielestä pidetään ihan turhaan kamalana asiana, vaikka tiettyhän se on ihanaa olla rakkaan kanssa koko ajan. Suhde ei todellakaan pitäisi estää vaihtohaaveita, mä olisin ainakin katunut jos oisin jäänyt sen takia kotiin! Mäkin rakastan poikaystävän kanssa reissaamista, ihan parasta! Mutta ei ehditä reissata tarpeeksi yhdessä että se täyttäis mun matkakuumeen :----D

      Kiitos!<3 Mä nautin!

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates