• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

ULKOMAILLA ASUMINEN EI OLE KAIKILLE


Olen elämäni aikana asunut ulkomailla viisi kertaa, jos mukaan lasketaan Uusi-Seelanti ja mukaan ei lasketa synnyinmaatani Saksaa. Olen asunut niin Kanadassa, Englannissa, Ranskassa kuin Norjassakin ja näistä Norjasta on muodostunut mulle melkein kuin toinen kotimaa. Toinen koti, jonne kaipaan melkein enemmän kuin Suomeen. Ulkomailla asumista ihaillaan ja sitä pidetään upeana ratkaisuna, melkein kuin ikuisena lomana ja utopiana jossa kaikki on paremmin kuin kotimaassa. 

Tämä ei valitettavasti ole totta. Arki iskee päälle, olit sitten Suomessa tai Ranskassa. Vessa pitää siivota ja kaupassa käydä niin Norjassa kuin täällä Uudessa-Seelannissakin. Varsinkin jos ei ole uudessa maassa asumassa pitkittyneellä lomalla, vastuuta ei voi kovin kauaa pakoilla. Kaikkialla muualla kuin täällä Uudessa-Seelannissa olen ollut koulussa tai yliopistossa ja töissä kohdemaassa, mikä tekee elämästä hyvinkin rutiininomaista. Normaalia arkea, vaikkakin ehkä mielenkiintoisemmassa miljöössä kuin Lappeerannassa Skinnarilassa. 

Jos jotain nämä eri maissa asumiset on mulle opettaneet, on se itsenäisyyttä, sinnikkyyttä ja elämään vähän rennommin suhtautumista. Kun yrität avata pankkitiliä ranskalaisessa pankissa, jossa kukaan ei oikein puhu englantia ja oma kielitaitosi riittää kahvin ja croisantin tilaamiseen kahvilassa, alkaa vähän naurattaa. Tili saatiin kuin saatiinkin avattua ja onneksi vielä suljettuakin. Tosin mulle tulee sieltä vieläkin melkein joka kuukausi sähköpostia ranskaksi. Kun vietät Norjassa yliopistolla 12 tuntisia päiviä, jotta saisit vielä pakollisen opiskelun lisäksi mennä maksulliselle kielikurssille, saattaa jossain vaiheessa usko loppua. Ainakin siihen että koskaan sitä norjaa osaisi puhua ja ymmärtää. Mutta yllättäen pystytkin asioimaan asiasi norjaksi ja katsomaan televisiosta realitysarjoja norjaksi ilman erityisiä pinnistelyjä. Kun teininä Englannissa joka päivä puet järkyttävän koulupuvun päälle ennenkuin poljet kouluun joka päiväisessä sateessa, tulee vähän ikävä suomea ja vapauksia siellä. Kun Uudessa-Seelannissa opettelet ajamaan vasemmalla puolella tietä lauleskellen koko ajan ääneen "we are driving on the left side" ja kuitenkin aina tietä ylittäessä katsot väärään suuntaan vastaantulevia autoja. 

En varmasti olisi tämänlainen, minä, kuin nyt olen, jossen olisi asunut ulkomailla muutamaan otteeseen tähän mennessä. Varsinkin teininä Englannissa asuminen kasvatti mua niin paljon, että palatessa Suomeen kaverit totesivat, että en ole enää se sama Reetta, joka sinne aikanaan lähti. Ranskassa opin oikeasti minkälaista on olla itsenäinen ja että kaikesta selviää. Norjassa olen oppinut sen, että koti on todellakin siellä missä sydän on ja että ihmisellä voi olla kaksi kotimaata. Ulkomailla asuessa oppii paljon itsestään, siitä miten sitä onkaan sidoksissa omaan ympäristöönsä ja kotimaansa kulttuuriin. Ulkomailla asuminen haastaa meitä jokaista, muuttamaan omia käsityksiään maailmasta ja ihmisistä. Ulkomailla asuminen opettaa ettei elämä ole todellakaan niin mustavalkoista kuin ensiksi luulee ja että omat mielipiteet ja käytännöt ei ehkä olekkaan niitä ainoita oikeita. Sitä huomaa miten jotkin asiat on yhtäkkiä itselle kovin tärkeitä, mitä ennen piti ihan toissijaisina juttuina. Yllättäen sun identiteettiin lisätään "ulkomaalainen" vaikket sitä itse kokisikaan. Sitä oppii itsestään täysin uusia ominaisuuksia, huomaa olevansa rohkeampi ja varmempi itsestään. 

Olen myös oppinut, että tämä ei ole kaikille. Ei kaikki tästä haaveile samalla tavalla kuin minä ja se on ihan okei. Jo teini-ikäisenä tiesin ettei Suomeen jääminen loppuelämäksi taida olla mulle realistinen vaihtoehto, vaan tiesin lähteväni maailmalle. Siinä missä muilla on koti-ikävä, en mä oikein koskaan enää kaipaa Suomeen. Ikävä on perhettä ja ystäviä, mutta ei Suomea. Suomesta pois oleminen on saanut mut huomaamaan oman suomalaisuuteni, mutta koen että jokainen maa missä olen asunut on jättänyt jälkensä minuun. 

Melkein puoleentoista vuoteen en ole ollut Suomessa muuta kuin käymässä ja aina takaisin tullessa sitä samaan aikaan kokee tulleensa kotiin, mutta samaan aikaan tuntee itsensä vain vieraaksi. Kai jos sitä tuntee olonsa kotoisaksi maailmalla, ei niin olekkaan enää kotimaa-keskeinen. 

6 kommenttia:

  1. Mulla on ihan sama fiilis. Muutin Eestiin pari vuotta sitten koulun perässä ja ainakaan tällä hetkellä en usko enää pysyvästi Suomeen palaavani. Aika näyttää mistä päin maailmaa mä itseni tulevaisuudessa löydän, mutta sen näkee sitten. En ikävöi Suomea vaikka siellä onkin aina välillä kiva käydä moikkaamassa rakkaita ihmisiä. Olen onnellinen että oon suomalainen, mutta se ei tarkoita että Suomi aina olisi mulle se koti johon palata.
    Se on hauska huomata miten kaveriporukassakin ihmisillä on niin erilaisia suunnitelmia elämälle. Osa haluaa palata takaisin kotipaikkakunnalleen, osa haluaa pysyä/palata Suomeen, ja osa taas haluaa lähteä maailmalle. Mä koen että varsinkin nyt kun on jo hetken asunut ulkomailla, on kynnys palata Suomeen kasvanut todella. Tästä kun on nyt niin helppo jatkaa matkaa minne ikinä haluakaan.
    Ulkomailla asuminen on ehdottomasti kasvattanut mua todella paljon. Muutin tänne ypöyksin tuntematta ketään ja välillä tuntuu että olen vieraantunut menneisyydestäni, kun yhtäkkiä monet ennen niin tärkeät asiat tuntuukin turhilta tai toisin päin. Haha voisin jatkaa kirjoittamista, mut joo, samaistun sun tekstiin todella hyvin vaikka olenkin ollut poissa Suomesta pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoja fiiliksiä mulla! Oon kanssa huomannut, että mun lukio kaveriporukalla on tosi erilaiset suunnitelmat elämälle kuin mulla, toiset on ostaneet jo talon, toisilla on pari koiraa jne jne, ja sit mä oon tälläinen tuuliviiri :--D Mulla vähän sama tunne, että kynnys Suomeen pysyvästi palaamiseen on kasvanut aika isoksi, tuntuu että paljon enemmän on nähtävää ja koettavaa kaikkialla muualla kuin Suomessa. Ainut asia minkä koen parhaimmaksi Suomessa on varmaan peruskoulu ja jos tulevaisuudessa mulla on lapsia, sen vuoksi ehkä olisin valmis palaamaan Suomeen :---D Mutta onhan niitä kouluja muuallakin! Tuntuu juuri kanssa siltä, että nyt olisi super helppo vain jatkaa tätä putkea ulkomailla, tosin gradu pitäisi Suomeen tässä ensin kirjoitella :--P

      Aika osuvasti sanoit, että on vieraanutunut menneisyydestään, välillä vanhoja kavereita tavatessa huomaan juuri saman. Että ne vanhat jutut mitä puhutaan tms, tuntuukin jotenkin täysin tyhjänpäiväisille ja kaukaisille itselleen, kun itsellä on jotenkin niin "eri" elämä. Haha mullakin tästä juttua riittää näköjään :--D Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus. Olen aina haaveillut ulkomaille muutosta, mutta tottahan se on arki tulee joka paikassa vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :---) Suosittelen kyllä lähtemään ulkomaille pidemmäksi aikaa jos on vain saumaa, ja vaikkei se ehkä olisikaan itselle se "best thing ever" on se ainakin koettu ja nähty!

      Poista
  3. Itsellä on ehkä juuri päinvastainen fiilis. Mä oon asunut lyhyesti Saksassa ja nyt oon Hollannissa vaihdossa, ja täällä ollessa on oikeastaan vahvistunut se tunne, jonka oon aina epäillyt olevan totta: Suomi on mun koti ja tulee aina olemaan, ja sinne haluan aina palata loppujen lopuksi. Oon todella iloinen, että oon nyt täällä ja tuun olemaan vielä viimeiset kuukaudet, mutta oon myös iloinen, kun pääsen kesällä takaisin kotiin. Matkustelu on ihanaa, mutta vähintään yhtä ihanaa on palata kotiin. Niin kuin sanoit, ulkomailla asuminen ei sovi kaikille (vaikka suosittelisin kyllä kaikkia kokeilemaan edes), onneksi meillä on vapaus tehdä juuri niin kuin halutaan! Itselle ainakin ulkomailla asuminen on ollut jo tähänkin asti todella kasvattava kokemus, eikä ainakaan myöhemmin tarvitse miettiä että mitä jos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sulle ulkomailla asuminen on ollut sulle ainkain tän kommentin perusteella just hyvä kokemus! Huippua kuulla, että se on jsut vahvistanut sen tunteen, että Suomi on koti :---)) Mulle taas on jäänyt vähän kaukokaipuu päälle sen takia :---D Mutta samaa mieltä tosta, että jokaisen kannattaa sitä kokeilla edes kerran, ettei sitten jää kaivelemaan myöhemmin se ajatus että mitä jos tämä olisikin ollut mulle se oikea ratkaisu!

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates