• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

AIKUISEN NAISEN VAATEKAAPPI



Oon muutamaan blogipostaukseen törmännyt tästä aiheesta, muun muassa Anna Vihervaarasta blogin postaukseen ja Tanya Ewwelin tähän postaukseen. Aikuisen naisen vaatekaappi. Pukeutua kuin aikuinen. Kuvituksena tässä postauksessa on mun asuja vuosien varrelta, osa vähän aikuisempia osa vähän vähemmän. 



Oonko mä edes aikuinen? (useimmiten uskon että en todellakaan ole, milloin musta tuli näin "vanha"?) Ikää tänä vuonna tuli täyteen 24 vuotta ja kai sitä jo joillain (tai aika monilla) mittareilla ollaan aikuisia. En oo asunut kotona enää kuuteen vuoteen (paitsi kesäisin haha), maksan itse puhelin laskuni ja sitä rataa. Kuuluuko tässä iässä näyttää aikuiselle tai edes aikuismaiselle? Mun babyface ei ainakaan tähän auta yhtään, mua jatkuvasti luullaan paljon nuoremmaksi kuin olen ja usein myös minä ja mun neljä vuotta nuorempi sisko menee puolitutuilla väärinpäin, että mä päädyn siksi nuoremmaksi. En tosin oo enää sitä mieltä että tämä olisi mitenkään huono juttu, kuka nyt ei haluis näyttää nuoremmalle kun on? Tosin just kahdeksantoista vuotiaana vähän tympi se, että mua luultiin neljätoista vuotiaaksi.

Mulla on ollut monenlaisia vaiheita mun pukeutumisessa, aikuisimmillaan se tais olla just 18-vuotiaana kun aloitin opiskelut kauppakorkeassa ja kuljin yliopistolla joka päivä kauluspaidoissa ja bleisereissä. Tämäkin vaihe tosin päättyi aikanaan ja nyt en voisi kuvitellakaan pukevani päälle sentapaisia asukokonaisuuksia kuin silloin. Kai sitä koki tarvitsevansa vaatteista jonkinlaista uskottavuutta, varisinkin kun olin kaikkia vähintään vuoden ja monia ainakin viisi vuotta nuorempi. Halusin epätoivoisesti kuulua siihen kauppistyttöjen joukkoon, jotka kaikki käyttivät bleisereitä ja isoja käsilaukkuja. Halusin olla silloin aikuinen. Silloin oli myös hameenhelman mittakin huomattavasti lyhyempi, en tiedä miten oon niin lyhkäisissä helmoissa kehdannut viilettää menemään. Sen suhteen oon ainakin aikuistunut! En ehkä halua olla enää aikuinen :--D




Mua vaivaa tässä aikuisen naisen vaatekaappi konseptissa se, että kuka määrittelee sen mitä sinne kuuluu? Mun kaappia ei kai voisi sanoa kauluspaita ja bleiseri-mittapuulla kovinkaan aikuismaiseksi. Teepparit ja revityt farkut tuskin herättää aikuismaisia viboja vastaantulijoissa, mutta ei niiden tarvitsekaan. Pukeutuminen on mulle ollut jo pitkään, se tapa miten mä voin ilmaista itseäni joka päivä. Toisinaan se on jotain vähän klassisempaa kuten puvunhousut ja trenssi ja toisinaan tosiaankin hyvinkin rentoa kuten revityt farkut ja iso villapaita. 

Oon miettinyt, varsinkin työpukeutumisen suhteen, että mun vaatekaapista puuttuu juurikin ne "aikuisen naisen vaatteet", ne bleiserit, sifonkiset yläosat, kynähameet ja sen sellaiset. Mutta en mä niitä halua sinne kyllä ostaakaan. Haaveissa taitaakin olla sitten työpaikka, jossa saan pukeutua just niin kuin musta tuntuu! Ja voihan olla että kuuden vuoden päästä musta tuntuu ihan erilaiselle kuin nyt.




Mä oon sitä mieltä että, jokainen saa pukeutua just niin kuin haluaa. Aikuismaisesti, trendikkäästi, klassisesti tai nuorekkaasti, kuhan susta just tuntuu hyvältä sun omassa tyylissä. Enää harvemmin tulee vastaan tilanteita kun ikää arvuutellaan, joten en ole ihan varma missä vaiheessa tällä naamalla ja tyylillä muiden mielestä iällisesti mennään. Alkossa ja ruokakaupassa tietenkin aina kysytään paperit tai oikeastaan niitä aina vapaaehtoisesti tarjoan, mutta poikaystävän ostaessa Norjassa meille siiderit ei kaupassa kysytä papereita mun vuoksi molemmilta. Uudessa-Seelannissa tosin vaadittiin meiltä molemmilta paperit yhden viinipullon vuoksi. Mene ja tiedä. 

On mun pukeutuminen varmaan vähän aikuismaisempaa kuin muutama vuosi sitten. Ainakin se on vähän neutraalimpaa, vähemmän trendikkäämpää ja enemmän klassisempaa, mikä saattaa tehdä musta vähän aikuisemman tai ainakin tyylikkäämmän haha. Kirjoitin viime vuonna postauksen jossa ruodin mun tyylin kehittymistä vuodesta 2012 tähän päivään ja se löytyy täältä. En usko että musta koskaan tulee enää kauluspaita ja bleiseri tyylistä pukeutujaa vapaa-ajalla (tai että palaan muihinkaan tyyleihin jotka näkee tuosta mun style evolution postauksessa) ja jostain syystä nään että tuun aika pitkään pukeutumaan vielä mutsifarkkuihin ja trenssitakkeihin. Kai se on se varmuus siitä että on löytänyt oman tyylinsä vihdoinkin, mikä saa aikaan sen tunteen, ettei tarvitse yrittää olla enää mitään muuta kuin mitä just on. 

Ja eikö se just oo sitä aikuismaista käytöstä? 



4 kommenttia:

  1. Mäkin tykkään pukeutuu revittyihin farkkuihin ja löysiin teeppareihin mut sit ainakun pitäis mennä johonkin hienompiin tilaisuuksiin, oli se sit työhaastattelu tai jonkun valmistujaiset, niin tulee hirmunen ongelma et mitä nyt päälle ku pitäis näyttää asialliselta ja aikuiselta. Ja asialliset aikuiset pukee päälleen sen pikkumustan ja bleiserin. Ei tunnu yhtään omalta tollaset. Ehkä oon sit tulevaisuudessa 30v ja käytän niitä revittyjä farkkuja tennareiden ja statement teepparin kanssa... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha sepä juuri! Vähän sama ongelma ettei oikein pikkumustat ja bleiserit tunnu omille, mutta oon yrittänyt löytää niistä kategorioista jotain mikä tuntuu omalle jutulle ja menee vähän asiallisemmasta pukeutumisesta :---D Haha mäkin oon varmasti vielä kolmikymppisenä farkuissa ja teeppareissa!

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates