• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

HEI OLEN TUNTEELLINEN



Vietin Pariisissa muutaman päivän yksikseni, ennekuin muut reissukaverit ehti paikalle ja yllätyin siitä miten vähän tykkäsinkään yksin matkustamisesta. Olin jostain syystä ajatellut että yksin reissaaminen olisi mulle tosi nautinnollista ja terapeuttista, mutta sen sijaan päädyin istumaan Riemukaaren vieressä olevalle penkille kyyneleet silmissä, koska tunsin itseni yksinäiseksi. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että sinne kävellessä hieman sekavan oloinen mies yritti tunkea mun käsiini jonkun rintaliivejä. Seurassa tämä ois tuntunut vitsiltä jolle voi nauraa, mutta yksin siinä tilanteessa se tuntuikin yhtäkkiä todella negatiivisessä mielessä vaikuttavalle kokemukselle. Mietin että mikä mulla on, miksen nauti tästä tilanteesa, yksin reissaamisesta, kun niin monet on puhunut kuinka voimaannuttavaa se on? Mä sen sijaan tunsin itseni vähän yksinäiseksi ja irrallaan ajelehtivaksi kun talsin Pariisia edestakaisin muutaman päivän ajan. Olin vähän pettynyt siihen, että tämä ei ehkä ollutkaan mun juttu, vaikka kotona ja kotikaupungeissa nautin siitä kun voin viettää aikaa yksin.

Jo edellisellä kerralla kun tämä paita esiintyi asukuvissa, puhuin siitä kuinka poikaystävän mielestä tämä on se täydellinen paita minulle. Minulle, tunnerikkaalle ja tunteelliselle. Olen puhunut ennenkin blogissa siitä miten tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kun on, mutta oikeastaan vain ulkokuoren näkökulmasta ja body positivity ajatuksesta. Vaikka tämä on myös tärkeää, melkein väittäisin että se on vielä tärkeämpää, että hyväksyy itsensä sellaisena persoonana kuin on. Keho ja ulkokuori muuttuu ajan kanssa, mutta sen kanssa on aikalailla jumissa minkälainen ihminen sitä on.

Mä oon aina ollut tosi tunteellinen ja tempperamenttinen. Saatan tulistua muutamassa sekunnissa ja leppyä samantien. Kun innostun jostain asiasta, olen valmis hyppäämään siihen seikkailuun heti, enkä vähän myöhemmin. Olen kärsimätön ja optimisti. Itken herkästi ja usein, nauran lujaa ja paljon ja mun tunneskaala saattaa vaihdella ihan ääripäästä toiseen joka päivä. Saatan itkeä sitä että musiikki on niin kaunista tai kun luen maailman kaunneimman tekstin pätkän. Nauran yleensä sille mustalle ja sarkastiselle huumorille ja en jaksa taas innostua komedioista. Ulkopuolelle saattaa vaikuttaa että mä oon melko 'kovis' mutta totuudessa oon vain herkkis, joka on oppinut jo kauan sitten ettei kannata väittää siitä mitä muut sinusta ajattelee. Välillä tuntuu että koen ympäristön ja tilanteet paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi poikaystäväni. En kuitenkaan koe, että olisin 'erityisherkkä' mikä tuntuu trendaavan paljon viimeaikoina introverttien ja tunteellisten ihmisten joukossa.

Mulla meni heti aikaa hyväksyä se, etten olekkaan se ekstrovertti joka olen aina halunnut olla. Uskoin että nautin siitä, että olen se joukon keskipiste ja se sosiaalinen tyyppi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Mitä vanhemmaksi mä tulen ja mitä paremmin tunnen itseni ja mitä enenmmän vietän aikaa itseni kansa, sitä enemmän introverttiydyn. Ja on tärkeää, että mulle on yhtä lailla ookoo se, että mulla on päärynävartalo kuin se, että oon introvertti luonteeltani. Liian usein mun mielestä keskitytään vain toiseen, unohtaen että me ollaan kuitenkin kaikki kokonaisuuksia.

Ja ehkä tän vuoksi, mun mielestä tää paita on niin nerokas. Samaan aikaan Fashion Statement, kuin myös viesti jostain paljon isommasta. 

6 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti! Itselläni on käynyt aivan samoin, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä useammin olen huomannut, etten välttämättä olekaan se ekstrovertti, joksi itseäni nuorempana luulin. Itse en vielä kertaakaan ole matkustanut yksin, mutta haluaisin kyllä kokeilla, vaikka itse ajattelenkin jo nyt, että luultavasti tuntisin itseni vain yksinäiseksi. Ja mitä tunteisiin tulee, minusta on parempi ilmaista ne kun sitten jättää piiloon! Ja tuo paita todella on nerokas :)

    http://sadepaivana.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi introvertteys on cool ;--) Mäkin luulen että haluan vielä kerran lähteä jonnekkin yksin lomalle pariksi päiväksi, ihan vain testaamaan, että jos sittenkin fiilistelisin sitä enemmän. Saa nähdä :--D Ehkä sittenkin yksin matkustaminen toimii ekstroverteillä, jotka normaalissa elämässä on sosiaalisesti aktiivisiä, kaivaten sitä omaa aikaa?

      Samaa mieltä tunteista, parempi että ne on esillä kuin piilossa! Mä tulisin ainakin hulluksi, jos yrittäisin mun tunneskaalaa jonnekkin piilotella :'---D

      Poista
  2. Oho, kylläpä samaistuin! Luonnekuvauksesi tuntui täsmäävän itseeni vähintään 95 prosenttisesti. Oon myös ollut samassa tilanteessa hetken yksin ulkomailla ja tajunnut, miten vähän siitä nautin. Siihen vielä pieni epämukava tilanne eikä ketään vieressä kelle puhua, niin oli aika hirveän tuntuista.

    Tässä oli hyvää pohdintaa! Itsensä tuntemaan oppiminen ja hyväksyminen eivät ole ihan mutkattomia aiheita, eivätkä käy käden käänteessä. Itseasiassa mullakin on luonnoksissa kirjoitus about samasta aiheesta, pitää katsoa etten toista liikaa samaa. :D

    En muuten tiedä, onko tää sama ongelma muilla, mutta mulla ei onnistunut kommentoida tänne mobiililla. Siinä oli se Lähetä kommentti -linkki, mutta sitä klikkamalla ei auennut kirjoituskenttää. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsensä tunteminen ja hyväksyminen ei olekkaan yllättäen ihan helppo juttu ja musta siitä puhutaan liian vähän verrattuna sitten kehopositiivisuuteen ja vartalonsa hyväksymiseen, vaikka ne on tosi paljon sidoksissa. Joten hyvä että sullakin on postaus tulossa! :--))

      Onneksi muutkin on kokeneet yksin reissaamisen vähän ahdistavaksi, koska jotenkin sitäkin hehkutetaan niin huippuna kokemuksena :--D

      hmm onpa outoa, en oo ennen saanut kommenttia ettei mobiilikommentoiminen toimisi, ainakin itse pystyn mobiilissa vastaamaan kommenttehin. Pitää kokeilla kommentointia itse mobiilissa ja testaa toimiiko se!

      Poista
  3. Hyvä teksti! Oon kans tosi tunteellinen. Ja herkkä. Diagnosoisin itselleni myös varmaan erityisherkkyyden.

    Oon samaa mieltä, että niin tärkeetä kuin onkin hyväksyä oma ulkonäkö ja kroppa, niin tärkeintä on hyväksyä se, mitä siellä pääkopassa on. Kuka oikeesti on. Sit kun rakastaa itseään, niin on helppoa rakastaa myös tätä maailmaa <3

    x Charlotta
    www.charlottaeve.com/fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ahh niin hyvin sanottu, että on helppoa rakastaa tätä maailmaa kun rakastaa itseään!<3

      Poista

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates